Woi welljet! Arki on alkanu kyl koulun alkamisen myötä täyttymään ihan eritapaan kun lomalla. Aikaa ei oo vuorokaudessa riittävästi. Tänään luin 3 tuntia yhden kurssin materiaaleja ja tein siihen liittyen netissä pienimuotosen kokeen (josta onneks tuli melkein maksimipisteet). Siinä meni sit tää ilta kun koulu loppu klo. 18. Vielä kerkee lämppärit syödä ja teekupin juoda ja sit on jo kiire nukkumaan. Kovin kurjaa mutta se on nyt vissiin vaan siedettävä... Ei oo paljon ollu aikaa ajatellakaan mitään plokia tai paljon muutakaan. Koetan tänkin kirjottaa sikanopeeta ettei leivät pala uuniin :D
Eilen illalla Samy kävi kylässä, kun sattuu taas olemaan suomessa. Niinku vanhoina hyvinä aikoina rukoiltiin kolmistaan Juha, Samy ja minä. Sen hienompaa saa hakemalla hakee kun Henki johtaa sitä mitä rukoillaan.. Oli waltawaa! Herra hoitaa.
Eilen aamullakohan se oli vai toissapäivänä kun mieleen muistui taas miten pieni ja olematon sitä on Jumalaan verrattuna. Kaikki meidän hyvät teotkin on Jumalan edessä kuin "likaisia vaatteita" (filthy rags) Jes. 64:6 ja Jumala muistaa meidät tomuksi Ps. 103:14. Hienoja paikkoja Raamatussa. Varsinkin toi koko psalmi 103 on hieno!
Joskus inttiaikaan muistan ku olin jossain vaiheessa vähän kipee, oli sellasta pientä lämpöö ja flunssan poikasta. Ei oikein tienny onko kipee vai ei. Ni sillon jotenki sitä tuntee ja tietää koko olemuksellaan sen et ite on äärimmäisen heikko mutta samaan aikaan Jumala on äärimmäisen vahva. Pyhä. Sitä on muuten aika hankala selittää. Se pitää ite kokee. Se on vapauttava fiilis kun tajuaa et vaikka tekis kaikki asiat viimestä pilkkua myöten oikein niin ei silti oo tarpeeks hyvä Jumalan silmissä. Ei voi millään ansaita vanhurskautta tai pyhitystä tai mitään muutakaan. Paitsi ehkä ihmisten silmissä mutta se on ihan huijausta. Toki Raamatussa kehotetaan pyrkimään täydellisyyteen mutta en tarkota nyt sitä. Se on hienoo kun saa tavallaan "luovuttaa" kaikki omat systeemit ja turvata Jeesuksen vereen ja ristin sovitustyöhön ja armoon. Se on se juttu mikä yksin riittää.
Kun sen oman pienuuden ja avuttomuuden huomaa niin se vapauttaa näkemään Jeesuksen uudestaan. Se on jotain sanoin kuvaamatonta kun oma sydän ja Jeesuksen sydän pumppaa samaa tahtia. "Se mistä sinä pidät, on sitä mistä Minäkin pidän. Se mikä sinua harmittaa, harmittaa Minuakin." Yöllä makasin punkassani peiton alla heikkona, vähän kuumeessa mutta sydän löi Luojan kanssa samaa tahtia, ja väkisillä aloin miettiä ketä mä voisin heti huomenna palvella. Kenelle voisin heti huomenna tehdä jotain, mistä sille jollekin tulis hyvä mieli. Jeesus on ihmeellinen...
Sitä sydämen sykettä kun vois ja osais aina kuunnella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti