Ääripäitä

Taas on kello liikaa mutta en voi jättää ajatusta kirjaamatta ylös tai se unohtuu. Viikon ja viikonlopun reissaamisen johdosta olen väsynyt mutta koetan viimeisillä voimilla saada edes kohtalaisen luettavaa tekstiä aikaan. Pitemmittä alkupuheitta asiaan ->

Oon pistäny tässä jo oikeestaan pidemmän aikaa merkille, et miten erilaisia vaiheita tällä uskon tiellä tulee vastaan. Miten erilaisia ääripäitä eri tilanteiden takia voikaan syntyä. Jollain tapaa ainakin itellä uskon elämä on ollu melkosta aallokkoo, välillä mennään ylös ja välillä tullaan alas. Tosin aallon harjan ja pohjan väliin saattaa mahtua pidempikin aika, sekä ylös että alas tultaessa. Se, miten lyhyt tai pitkä tämä aika on ja se, onko kyseessä ylä- vai alamäki, riippuu ihan tilanteesta. Mutta pistin äsken merkille jotain sellasia asioita näistä ääripäistä, minkä huomioiminen etukäteen on tätä aallokkoo (ja sen estämistä) ajatellen tärkeetä.

Tarkastellaan ensin aallon harjaa. Nämä aallon harjanteet ja pohjathan kuvaavat siis ihmisen hengellisen elämän tilaa. Aallon harjalla kaikki on Jumalan kans kunnossa ja yhteys yläkertaan pelaa. Omatuntoa ei mikään soimaa ja uskova saa nauttia jalosta Viinipuusta virtaavaa ravintoa. Jeesuksen kanssa on helppo olla, sanaa on helppo lukea ja rukous vetää uskovaa yhä lähemmäs Kaikkivaltiasta Mestaria. Kaikkein helpointa tällä aallon harjalla on pysyä silloin, kun sinne on juuri saavuttu. Sehän olis unelma tilanne, jos tällä harjalla vois pysytellä jatkuvasti.

No, tältä harjaltahan löytyy montakin tietä alas. Kun tällä aallon harjalla pysytellään niin menee jonkin aikaa, ja tästä olotilasta alkaa tulla tavanomainen. Suurin liekki alkaa pikkuhiljaa himmetä, mutta se palaa vielä kuitenkin. Kaikki näyttää siis olevan ok. Samaan aikaaan uskova alkaa kuvitella tietävänsä uskon asioista kaiken ja luulee saavuttaneensa syvimmän Jeesuksen tuntemuksen tason. Hän alkaa tehdä pieniä kompromissejä sanan lukemisen tai rukouksen suhteen. Ja kun suojamuurit on päässy himpun verran laskemaan pois paikoiltaan, niin vihollinen tulee ja ampuu palavan kiusauksen nuolen, ja jos se sattuu osumaan kohdalleen niin lopputuloksena meillä on lankeamus. Sitten se onkin menoa ja alamäki on jo hyvässä vauhdissa. Muulla tapaa alamäki voi alkaa esim. oman tahdon toteuttamisen johdosta Jeesuksen tahdon sijaan. Tai sitten alamäki alkaa siitä, ettei ole "ehtinyt" rukoilla tai lukea sanaa tai käydä seurakunnan kokouksissa, vaikkei suoranaisesti olisikaan tehnyt mitään räikeää syntiä. Tämä alamäki on loiva ja sitä ei välttämättä heti huomaa, mutta se on sitäkin petollisempi. Se vie samalla tavoin pohjalle. Karkeasti sanottuna synti siis aloittaa aina alamäen.

Seuraavaksi saavutaan aallokon pohjalle. Kaikkein surullisin tämä tilanne on silloin, kun uskova ei itse huomaa olevansa siellä. Joskus uskova saattaa huomata olevansa tässä tilassa, mutta ei edes halua pois sieltä (tämä on tilanne, jolloin uskova on valinnut oman tahtonsa Mestarinsa tahdon sijaan). Mitä pidempään tämä tila uskovan kohdalla kestää, sitä tukalammaksi se muuttuu. Aallon pohjalla sanan lukeminen on äärimmäisen vaivalloista ja rukoukset jäävät hyvin lyhyiksi ja pintapuolisiksi (jos uskova viitsii edes rukoilla). Allon pohjan alkumetreillä uskova pyristelee itse eteenpäin ja luulee selviävänsä tilanteesta ehjin nahoin. Hetken kuluttua uskovan voimat alkavat hiipua ja hänelle alkaa hiljalleen selvitä, minne hän on joutunut. Hän huomaa itse kääntäneensä selän Mestarilleen ja huomaa harhailleensa ties miten kauas ulapalle. Veren suojamuurit ovat jääneet kauemmaksi taakse ja joka puolelta uskovan kimppuun syöksyvät tämän maailman murheet ja ahdistukset ynnämuut. Yhteys Viinipuuhun on katkennut kaikessa ryrinässä. Hänen tulee nälkä ja hän alkaa pelätä oman selviämisensä puolesta. Uskovalla ei ole muuta toivoa kuin kääntää purjeet toiseen suuntaan, nähdä hieman (tai hieman enemmän) vaivaa ja pyrkiä takaisin Mestarinsa suojiin. Omasta tahdosta on päästettävä irti ja synnistä on tehtävä parannus. Olipa kyse pienestä tai isosta asiasta.

Neljäs vaihe on luonnollisesti ylämäki takaisin aallon harjalle. Tässä vaiheessa uskova laittaa asioita kuntoon joko Jeesuksen tai jonkun toisen ihmisen välillä (jos hän on rikkonut jotakuta ihmistä vastaan). Kaikkien asioiden selvittyä uskova palaa hiljalleen lähtöruutuun.

Nämä kaksi siirtymävaihetta (joko ylös tai alas) ovat yleensä lyhyitä. Aallon harjalta pääsee erityisen nopeasti pohjalle ja pohjalta suhteellisen nopeasti ylös harjalle (riippuu taas tilanteesta, kuinka nopeasti). Katalaa tässä koko hommassa on se, että sama oravanpyörä voi pyöriä käytännössä loputtomasti (ylhäältä alas, alhaalta ylös, jne). Joskus jonkin yhden tietyn asian takia tai eri syistä. Erittäin katalaa se on silloin, jos kyseessä on aina sama asia. Tällöin uskova syyllistyy armon väärinkäyttöön. Tätä tilannetta ei pitäisi päästää syntymään! Ei tietysti muussakaan tapauksessa :)

Viimeinen huomion arvoinen seikka. Jos / Kun me olemme uskossa Jeesukseen, niin sehän tarkoittaa sitä, että me olemme alistaneet oman tahtomme Hänen tahtonsa alle. Hänellä tulisi olla täysi hallintavalta meidän elämissämme. Jos näin on, niin se tarkoittaa sitä, että Jeesus ohjaa venettä. Hän voi ohjata sen minne Hän yksin haluaa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että Hän voi ohjata sen myös myrskyihin ja aallon pohjiin, koettelemuksiin ja vastoinkäymisiin. Tällaiseen tilanteeseen joutuessamme ei siis ole välttämättä kyse siitä, että me ollaan tehty jotain väärin. Joskus se voi olla osa Jumalan suvereenia ja täydellistä suunnitelmaa, joka lopussa koituu meidän parhaaksemme. Tässä tapauksessa aallon pohja tuntuu ratkaisevan erilaiselta kuin edellisessä tapauksessa. Tässä tilassa me tiedämme olevamme Jumalan tahdon keskipisteessä, toteuttamassa Hänen suunnitelmaansa.

Yhteenvedon jätän teidän itsenne tehtäväksi :)
Siunausta viikkoon!