keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Herra murtaa

Nyt ei todellakaan ois oikee hetki tehä tätä mutta pitää ehkä kuitenkin tehä se. Mun piti ajat sitte tehä fysiikan läksyt ja kattoo vähän muitakin koulujuttuja mutta sinne meni. Vedetään nyt sit kerran kunnolla läskiks ja kirjotellaan vähän plokia. Ei oo mistään ratkasevista jutuista vielä tässä vaiheessa kyse noissa koulujutuissakaan et nou panik siellä kotikatsom... *Öhhm* lukimoissa.

Viikonloppu oli kutakuinkin karsein hetkeen. Omalla tavallaan. Tumppa ja orkki kerkes jo "vuodattaa" tanjan ja peterin häistä ja täytyy paljastaa että itsehän olin siellä myös. Häät itsessään oli oikein mukavat vaikka (kuten kahdesti sanottua) vähän pitkää kaavaa noudattaneet. Perjantaina lähdettiin seurakunnan starttipäivään kiponniemeen ja sieltä lauantai aamuna ajeltiin hääpaikalle ja sieltä yötä myöten kotio. Olin kotipihassa sunnuntaina klo. 01:30 paikkeilla.

Kiponniemestä alko mun kohdalla mielenkiintonen tapahtumien sarja. Sitä vois pitää sattumanakin mutta ite nään siinä kyllä jotain muutakin kun vaan sattumaa. Kaikki alko siitä, et perjantai iltana erinäisten pienten asioiden summana kävi niin, et jätin sellasen asian tekemättä, jonka olin luvannu tehdä. Ei ollu sinänsä kyse kovin isosta asiasta mutta lupaus on lupaus ja se ois täytyny pitää. Siinä tilanteessa päällimmäisenä mielessä tais olla vaan oma napa ja jätin homman hoitamatta ja petin antamani lupauksen. Ilta meni ja yö tuli, mutta uni ei. Heräilin varmaan tunnin välein ja katoin kelloo ja valvoin ja koitin nukkua ja taas kohta katoin kelloo jne. En nukkunu sinä yönä juuri ollenkaan. Ja aamulla kellon soidessa kurkku oli kipeä.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti sastamalaa ja hääpaikkaa. Eilen illalla soitto oli tuntunu vielä hyvältä ja olin aika varma et kaikki menee hyvin. Mun piti siis soittaa vihkitilaisuudessa poistumismarssi yksinäni. Lämmittelin pelipaikalla ja kaikki tuntu olevan ok. Sit häät alko ja vihkitilaisuus kesti varmaan 1h 30min ja jossain sen loppupuolella otin melkein kylmän torven käteen ja piti lähtee soittaa. Tekosyitä vois keksiä moniakin sille, miks kävi niinku kävi, mut niin huonosti en oo soittanu ihan hetkeen missään. Melkein häpesin silmät päästäni.

Sunnuntai-aamuna puoli 2 aikaan kotiin tullessa olo oli hirvee. Päivä oli ties miten pitkä ja unet ennen sitä ties miten lyhyet ja noi edellä sattuneet paino jonki verran mieltä. Sunnuntai aamun kokouksessa en meinannu päästä rukoukseen mukaan oikein millään ja sunnuntai-iltana mittasin vähän kuumetta. Ja kurkkuun koski edelleen. Vaikka tosin vähemmän. Sunnuntaina jossain vaiheessa mietin kaikkee mitä oli tapahtunu ja musta alko näyttää siltä ettei kaikki tää kyllä voi oikein olla sattumaa vaikka en voi kieltää, etteikö se vois olla niinkin.

Juha (Heiskanen, mun kämppis) puhu joku pari viikkoo sitten nuortenillassa aulin luona murtumisesta, ja se teema palas mun mieleen. Täytyy sanoo et noitten tapahtumien kautta mua kyl riisuttiin ja palauteltiin maan pinnalle. Takas polvilleen. Se on helppo kasailla semmosia omia ulkokultasuuden ja omavanhurskauden rakennelmia eri nimisistä palikoista (kuten vaikka polvirukous, osallistuminen seurakunnan toimintaan, (muka) viisaus jne.) ja ite olin kasaillu niitä. Nyt ne rakennelmat piti hajottaa. Ja se on hyvä, että niin kävi.

Pyysin anteeks, kun olin rikkonu lupaukseni ja sain anteeks. Maanantaina ei ollu enää kuumetta ja pääsin kouluun. Kaikki palautu lähes entiselleen. Paitsi se, et nyt pitää olla erittäin tarkkana noitten palikoiden kans. Ja tätä kirjottaessa mulla on taas kuumetta. Ja matteusta kun oon nyt lukenu niin yllättäen sieltä löytyy taas aiheeseen sopivaa tekstiä :) Jeesus puhuu jänniä sanoja Matt. 5:20 : Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. Radikaalia tekstiä. Haastavaakin jopa. Mutta onneks Jeesus on armollinen ja auttaa meitä tällä tiellä kulkevia. Ite ainakin on pakko nöyrtyä kaiken tapahtuneen ansiosta ja palata Jeesuksen jalkojen juureen.


Loppukaneetiksi vaikka ihan pari hienoa uutta biisiä jotka tuli vastaan :)
Gaither Vocal Band - You Are My All In All
Gaither Vocal Band - He's Alive


Jäätävän korkeelle pääsee nämä kaverit :o c3 !!! (noin niinq miesten äänialassa)

Ei kommentteja: