Kuulin just ajatuksia herättävän jutun viime viikonloppuna Keuruulla järjestetystä Youth Celebrationista. Lyhykäisyydessään se meni jotenkin niin, että päivän ohjelmavuorossa oli ylistystä ja sitä tietysti johti jokin bändi. Sit ylistys loppuu yhtäkkiä ja tilaisuuden juontaja kävelee lavalle ja ilmottaa että tässä vaiheessa pidetään Fida -lähetysjärjestön järjestämä muotinäytös (wat...). Muotinäytöksen aikana joko jokin malleista tai ylistysbändin keulahahmo nosta nahkatakkinsa liepeen ja keikuttaa takapuoltaan yleisölle (meni vähän ohi kumpi se oli mutta WAT...). Muotinäytöksen jälkeen ylistys jatkuu.
Päällimmäisenä mieleen tästä tulee kaksi sanaa: Mitä ihmettä.
Ton lisäks kuulin vielä amerikan megaseurakunnista ja siitä, miten selkeesti ainakin osa niistä maailmallistuu. Joidenkin suurimpien megaseurakuntien alakertoihin oli rakennettu urheilusaleja ja juoksuratoja... Siitä voi vaan arvata että jossain vaiheessa tilanne on se, että vähintään osa ihmisistä tulee seurakuntaan pelkän urheilun takia. Musiikin osalta voi käydä ihan samoin. Yllä olevasta esimerkistä voidaan huomata et musiikkikin tai jopa ylistys voi ottaa maailmallisia vaikutteita ja ylistys alkaa näyttää enemmänkin joltain showlta... Kirkko muuttuu siis paikaksi, jossa saadaan hengellistä viihdettä.
Yök. Ainakin mun mielestä kaikesta tuollasesta on Pyhän tuntu aika kaukana.. Varmaan se on sanomattakin selvää kumpaan Jumala mielistyy; Kristilliseen rock-konserttiin / muotinäytökseen jossa keikutetaan ahteria yleisölle vai yksinkertaseen oikea-asenteiseen ylistykseen (vaikka ei ois ku yks kitaristi paikalla ja sekin vetää joka toisen soinnun ihan mettään)? Hienoihin megaseurakuntiin, joiden alakerroista löytyy urheilukenttiä ja joiden jäsenet tulee seurakuntaan vaan hengellisen viihteen perässä, vai pienempiin jopa ahtaalla ja niukasti eläviin seurakuntiin, joiden jäsenet todella etsii Herraa?
Maailmallistuminen ei koske pelkästään ulkosia asioita niinku seurakuntaa tai musiikkia tms. vaan sitä voi tapahtua meissä ihmisissäkin. Varmaan jokainen meistä on sen pistäny merkille. Oon suomentanu hiljaksiin Paul Washerin "shocking youth message" -saarnaa ja sieltä nous mieleen parikin pätkää mutta tässä yks:
"Yksi suurimmista merkeistä siitä, että olet syntynyt uudestaan, on se, että Jumala ei anna sinun puhua, niin kuin lihasi haluaisi puhua. Jumala ei anna sinun pukeutua niin kuin sensuelli maailma ja sensuelli kirkko sallivat sinun pukeutua. Jumala ei anna sinun käyttäytyä, haista ja puhua kuten maailma ja kuunnella asioita, joita maailma kuuntelee. Jumala tekee elämästäsi erilaisen!"
Yllä olevat esimerkit on aika kärjistettyjä ja varmasti asiat toimii toisinkin päin, en puhu konsertteja vastaan tai pienten seurakuntien puolesta mutta ymmärrätte mikä oli jutun pointti. Sellasta pyhyyttä ja pyhyyden läsnäoloo oon viimeset päivät ite kaipaillu. Ja oon huomannu et kun arki alko 3,5 kuukauden kesäloman jälkeen niin sitä aikaa on ihan erivähän kaikkeen muuhun. Myös Herran kanssa olemiseen. Pitää opetella priorisoimaan. Se meinaa olla aika hankalaa. Loppukaneetista tuli vähän off-topic mutta antakee anteeks :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti