Ennätyspitkä tauko plokin kirjoituksessa tähän mennessä. Viikko ja yksi päivä. Minkäs teet kun arki on semmosta kun on ja samaan aikaan ei osaa ajatella mitään. Tai osaa mutta koko tämän plokin syvin idea ja olemassa olon syy ois turmeltunu jos oisin edes yrittäny kirjottaa mitään. Hyvää kannatti (ja kannattaa) odottaa ^^ En tiiä oliko tää niin hyvä mutta minusta hyvä.
Oon pari-kolme viime iltaa kattonu osia John Piperin pitämästä "The Pleasures of God" -seminaarista. Sain just katottua kolmannen osan. Vaikuttaa hyvältä :) Piper on hauska mies ja ainakin tähän mennessä on puhunut asiaa. Ton kolmannen osan aikana tajusin ehkä jotain sellasta, mitä oon pitäny itsestään selvyytenä mutta jota kaikki ihmiset ei välttämättä pidä itsestään selvyytenä (ainakin ite oon huomannu sen olevan niin...).
9. luokalla olin kysillä 2 viikoa tutustumassa isän mukana työelämään. Joinain iltoina meillä meni erityisen pitkään, kun jäätiin työpäivän jälkeen fiksailemaan kaikkee ylimäärästä jonnekki kysin ulkopuolelle. Kerranki käytiin johonki kiinalaisten pitämään aasialaisen tavaran liikkeeseen asentamassa kattolamppuja. Joku ilta sit oltiin myöhään tulossa autolla kohti kotia. Oli syksy ja ensimmäiset lumet tuli maahan sillä viikolla. Samalla tai edellisellä viikolla oli sattunu jo ensimmäiset hirvikolarit karttulasta kuopioon vievällä tiellä (jolla nytkin ajettiin. Kävin tetissä siis karttulasta käsin). Sitte jossain kohtaa sitä matkaa tajuntaan iskeyty kun nuijalla tieto: "Täällä on hirviä." Säikähdin sitä vähän ja yllätyin kyllä toden teolla siitä, millä tavalla Jumala voi asioita pienelle ihmiselle ilmasta. Sitten alko pelottaa. Vähän aikaa kattelin tilannetta ja sanoin sit isälle että vois hidastaa vähän vauhtia kun musta tuntu että jossain lähellä on hirviä. Isä hidasti vauhtia ja ajettiin loppumatka perille suht. hitaasti koko ajan tähystäen, ettei osuta mihinkään. Päästiin perille eikä nähty yhtään hirveä.
Voin esittää ainakin kaksi kysymystä ja vastausta tän kokemuksen pohjalta:
1) Oliko tämä "tieto" Jumalasta ja jos oli niin miks niitä hirviä ei sit näkyny?
Näin minä mietin heti sen jälkeen kun oltiin päästy kotiin. Ja näitä molempia jouduin miettimään pitkään ja jonkin verran kieltämättä epäilin, oliko tämä Jumalasta vai ei kun mitään ei tapahtunu, ennen kun pääsin perille niiden vastauksista. Siitä oon ainakin nyt täysin vakuuttunut, että se ilmoitus tuli Jumalalta. Se tuli niin erikoisella ja vakuuttavalla tavalla ettei kyse voi olla mistään muusta. Jos me oltais ajettu normaalia vauhtia niin kenties me oltain törmätty hirveen. En tiedä. Kenties joku toinen jossain muualla oli samaan aikaan joutumassa hirvikolariin ja siitä ilmotettiin minulle (tämä oli isän ensimmäinen veikkaus heti kotiin päästyämme). En tiedä, mutta epäilen. Tähän päivään mennessä en oo ainakaan saanu tietää, jos asian laita oli tämä.
2) Jos me oltais törmätty hirveen, eikö se ois ollu Jumalan tahto?
Kyllä ois. Hiuskarvankaan putoaminen meidän päistä ei tapahdu ilman Jumalan sallimusta. Jos me oltais törmätty hirveen, niin Jumala ois sitä kautta järjestäny jotain. Ja sitä kautta, että Jumala ei sallinu meidän törmätä hirveen, Hän järjesti jotain. Isän piti selvittää tää mulle tän tapauksen jälkeen koska mua pelotti vielä senkin jälkeen, kun oltiin päästy perille. Ja tän selvityksen jälkeen en oo samalla tavalla pelänny mitään. Oon pelänny, mutta eri tavalla. En oo esim. pelänny ajaa samalla tiellä sen jälkeen pimeessä jne. Esimerkkien listasta tulis pitkä.
Room. 8:28 : "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Piper selvittää tuossa seminaarissa sitä, et mistä Jumala nauttii. Vielä on 2 osaa näkemättä niin en osaa lopullista yhteenvetoo sen pohjalta tehdä (eikä tarvi tehdä, en halua kopioida sieltä kaikkee tähän :)) mutta tuossa just kattomassani osassa Piper puhu siitä, et Jumala toteuttaa joskus tahtonsa myös negatiivisten asioiden kautta. Autokolari saattaa olla Jumalan tapa hankkia itselleen jollain tapaa kunniaa. Noniin.. nyt meinaa jo aihe riistäytyä käsistä :D mutta KAIKKI yhdessä vaikutta niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat! Vaikka minulle sattuis autokolari, niin mun ei tarvi pelätä, koska Jumala vaikuttaa sen kautta jotain hienoa... Vaikka mun elämä tuntuis pelkältä kärsimykseltä ja loputtomalta kamppailulta syntiä tai ahdistusta vastaan niin SENKIN kautta Jumala valmistaa jotain, ja Hän on tietoinen siitä, miltä minusta tuntuu ja miten vaikeeta mulla on! Tämän asian kun pystyy käsittämään ja kun osaa luottaa Jumalan järjestävän ikävienkin asioiden kautta jotain hyvää, niin voi heittää pelolle hyvästit.
Ja jäljelle jää: Halleluijah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti