Päämäärä

Building 429 - Glory Defined

Tää taivastie on välillä merkillinen. Hyvällä tavalla.

Intissä ollessa huomas minkälainen vaikutus musiikilla (tai sen puutteella) on omassa elämässä. Heti intin ensimetreillä unohdin ottaa mp3 -soittimen mukaan ja olin sit hyvinkin luonnollisesti 2 ekaa viikkoo kiinni ilman minkäänlaista musiikkia. Oli kun ois kohonnu jonnekki pilviin sen jälkeen, kun pisti kotona jonkin hyvän levyn soimaan. Sen jälkeen pidin huolta, et soitin lähtee aina lomilta mukaan! Toisaalta ei oo kovin tervettä jos ei pysty pientä hetkee olee ilman musiikkia. Jos musa pauhaa läpi yöt ja päivät kun ei muuta tapahdu niin jotain voi olla vinossa. Tosin muistan joskus yläaste ikäsenä kuunnelleeni läpi yön aina radioo ja heräsin aamulla siihen ku toimittajat tuli 6 aikaan töihin :) Ei jääny onneks tavaksi.

Intti oli muutenkin jännä paikka olla uskovana. Reilu 70 uskosta osatonta + muutama uskova + minä samassa rakennuksessa. Meno oli välillä aika "maallista". Aina ei oikein jaksanu. En muista ihan tarkkaan tätä kyseistä tilannetta mistä ajattelin kirjottaa. Ehkä oli niin, ettei ollu tapahtunu mitään erikoista, tai sit olin maissa vallinneen "maallisen" ilmapiirin takia. Oli kummin oli, olin yks ilta menossa tavalliseen tapaan nukkumaan. Pistin kuitenki vielä soittimen korville kun käytävällä ja tuvassa ei aina välttämättä heti ollu kovin hiljasta, kun hiljasuus alko. Soittimesta sattu tulee jossain vaiheessa toi yllä oleva Building 429:n biisi ja Jeesus tarjoili sen kautta väsyneelle matkamiehelle taivashetken. Siinä hetkessä kaikki omassa elämässä olevat huolet ja ahdistukset näytti niin mitättömiltä ja merkityksettömiltä. Meitä odottaa tän tien päässä Taivas! Kantsii kuunnella toi biisi ja kaivaa vaikka ihan sanat esiin... Voi sitä hetkee kun saa painaa polvensa Jeesuksen edessä maahan ja tunnustaa Hänen kunniaansa!

Tämä ei onneks oo ollu ainut kerta kun näin on käyny. Eikä siihen aina tarvita edes musiikkia. Taivashetken voi hienosti kokee ilmankin sitä :) Joskus se tulee kun käännät sängyssä kylkee, joskus polvillaan ollessa lattialla, joskus yksin autoo ajaessa jne. Mutta kiitos Jeesukselle että niitä tulee! Välillä tarvii saada pientä muistutusta siitä, et minne me ollaan menossa, mikä on meidän vaeltamisemme päämäärä. Ja miten Hyvin asiat kerran tulee olemaan! Ehkä kaikkein hienointa siinä on se, et joskus se on osunu ainakin omalla kohdalla sellaseen tilanteeseen, et on suurin piirtein ollu tulossa hulluks. Kun joka puolelta ilmaantuu koko ajan vastoinkäymisiä ja huolia ja kaikkee muuta ei-niin-kivaa. Sit kun se viimenen pisara tipahtaa niskaan niin sitä ei romahdakkaan kasaan vaan alkaa nauraa: "Ei oo todellista :D" ja Jeesus tulee. Ja se on ihanaa.