Äärimmäinen hiljaisuus

Yksi kuukausi on vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjailin ajatuksia tänne. Se on kyllä pitkä aika mutta sinä aikana ei ole hengelliseen elämään sadellut mitään kovin ihmeellistä. Sain just luettua Autiotalon ja se oli hyvä kirja. Niin hyvä että sen toivoisin melkein omaan kirjahyllyynikin. Kiitos lainasta Tuomo :). Kirjaa pitänee mielessä pureskella vielä jonkin aikaa. Samanlainen olo on juuri taakse jääneestä Ylläksen leiristä. Lähdettiin leirille viime lauantaina ja palattiin tämän viikon torstaina. Eli toissapäivänä. En ehtinyt kovin pitkää lepotaukoa reissaamisesta pitää, sillä heti perjantai iltapäivänä koitti lähtö Jyväskylään josta tänään lauantai aamuna Poriin soittopäiville. Melkosta kyytiä. Kerkesin sentäs koneellisen pyykkiä pestä ja ottaa reissukuvat koneelle. Nyt oon vanhan saksofonistisetän johdattamana jonkin perheen luona yksin majoituksessa. Mulla on sentäs oma huone ja täällä on kone ja telkkari ja ruokaa ja sänky :) Pääsen ajoissa nukkumaan ja ehdin toivottavasti kohta nukkua pitkät ja sikeät unet.

Niin... Plokin kirjailemattomuuden syy on siis pääasiassa ollut se, ettei viime viikkoina ole sisikunnassa liikahtanut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Ehkä joku ohimenevä pieni jyvänen on saattanut mielessä käydä mutta siinäpä se. Kaikki saatu on mennyt vain omaksi ravinnoksi eikä siis mitään ole riittänyt jaettavaksi asti. On ollut kovin hiljaista ja se tuntuu jossain määrin jopa vähän pahalta. En tiedä onko syy siinä, etten ole kovin ahkerasti lukenut Raamattua vai siinä, etten ole kovin ahkerasti varannut laatuaikaa Jumalalle vai siinä, että Jumala haluaa tehdä jotain mun sydämessä salamyhkäisellä ja hiljaisella tavalla. Tai ehkä vastaus sisältää kaikki nämä kolme vaihtoehtoa. En tiedä.

Ylläksen reissu ei tarjonnut omaan hengelliseen elämääni ainakaan huomattavalla tavalla mitään uutta tai ihmeellistä. Toisin kuin joillekkin nuoremmille uskoville. Joku nimeltämainitsematon antoi elämänsä Jeesukselle ja ainakin muutamat täyttyivät ensimmäistä kertaa Pyhällä Hengellä. Heidän puolestaan voi olla äärimmäisen iloinen! :) Ylläksen rinteiden juurella Laurin kappelissa pidettiin "Gospel Konsertti" ja itsekin sain kunnian mainostaa ko. tapahtumaa hienon punaisen mainospaidan avulla rinteessä. Paidat toimi kyllä tosi hyvin ja monet kyseli että mikäs juttu tämä on. Kappelissa aijemmin viikolla pidetyt tilaisuudet olivat olleet kohtuu hiljaisia, mutta Gospel Konsertti veti kappelin täpösen täyteen. Toivotaan, että Jeesus olisi saanut koskettaa montaa sielua tuossa konsertissa!
Itse olin tuon konsertin ajan muiden tukijoukkojen kanssa päämajassamme rukoilemassa.

Vaikka sisuksissa on ollut niin kivuliaan hiljaista viime viikot, voin olla ainakin yhdestä asiasta varma: Mikään -ei edes äärimmäinen hiljaisuus- voi erottaa minua Jumalan rakkaudesta. Ja eräässä hengellisessä laulussakin lauletaan: "Vaikkei tuntuis miltään, vaikkei tuntuis miltään, Jeesus mua rakastaa...". Minä odotan Herraa ja kaipaan kuulla ja nähdä taas. Jos tykkäät rukoilla niin muista minua...