Rakkaat veljet ja sisaret. Nyt on sillä lailla, että eilen illalla jouduin kaivelemaan muistivihkoseni esille ja kirjoittamaan sinne ylös tämänkertaisen kertomuksen. Edellisen kerran niin oli käynyt n. 4kk. sitten. Alla oleva on siis käsinkirjoitettua (lähes) copypastea suoraan paperilta =) En jaksanut alkaa korjailemaan sitä sen kummemmin enkä sisältöönkään juuri kajonnut. Tässä muutaman kirjaelman kirjoittaneena huomaan sen, että ainakin itse kirjoitan kahden tyyppistä tekstiä: Joko enemmän analyyttistä tai tunnepitoista (Raamatusta käsin katsottuna joko totuudellista tai rakkaudellista. Ks. 2. ja 3. Johanneksen kirjeet). Tämänkertainen tipahtanee jälkimmäiseen kategoriaan. En tiedä onko tämän kaltaisen tekstin julkaisemisessa mitään "järkeä" tai onko siitä hyötyä kenellekkään muulle kuin minulle, mutta jos ei ole niin voin ainakin sanoa että Jumalan kanssa seurustelusta on hyötyä =) Myös muille kuin minulle.
Lauantai 12.2.2011
Jotenkin... tuli sellainen olo, että täytyy kaivaa muistikirja esillle ja antaa kynän laulaa. Jumalan kanssa kohdatessa tahtoo jotenkin kummasti käydä aina niin, että elävä vesi alkaa virrata suonissa ja on pakko reagoida jotenkin tai ei oo hyvä. Oon kuluttanu koko päivän lähestulkoon hukkaan mutta näinä viimeisinä hetkinä Tozeria lukiessa tuli niin eläväinen olo ettei taas pieneen hetkeen oo ollu. Jos olisin kasvi niin olis sellanen tilanne, et kasvaisin hirmusta kyytiä uusia köynöksiä ja ne kiemurtelis silleen kivasti ja ne ois vihreitä. Vähän kun kastais kynän elävässä musteessa ja se kirjottais paperille niin kauniisti että henkeä salpais... Toivoisin, että osaisinkin kirjottaa sillä lailla! Halua tai tahtoa ois mutta taitoa ei... Mutta pääasia että voin silti tehdä näin ja olla kritisoimatta lopputulosta =) Kiitän tästä joskus itseäni kuitenkin.
Se sykähdyttävä asia, jonka tänään huomasin oli se, että Jumala on tosiaan LUONUT meidät omiksi kuvikseen. Tehnyt meistä kaikista niin ihanan erilaisia jne. ja Jumalan alkuperäinen ideakin oli se, että Hän voisi olla meidän kanssa ja me Hänen kanssaan. Ja jos näin ei tapahdu, niin kumpikaan osapuoli ei ole tyytyväinen. Jumala rakastaa ja kunnioittaa meitä niin, ettei Hän vaadi meitä olemaan kanssaan mutta Hän toivoo sitä. Sama asia Tozerin sanoin:
"Jumala on älykkään, itsetietoisen elämän tosiolevainen ja ihminen on luotu Hänen kuvakseen. Jumala on rakkaus ja ihminen on luotu Jumalaa varten. Jumala ja ihminen ovat olemassa toisiaan varten eikä kumpikaan ole onnellinen ilman toista. Vaikka Jumala on itseriittoinen, Hän on suvereenisti tahtonut olla yhteydessä olentoon, jonka loi kunniassa lähes itsensä vertaiseksi ja Hän tekee kaikkensa varmistaakseen sen, ettei tämä yhteys ole pakotettua, jolloin se loukkaisi ihmisen vapaata tahtoa." - A.W. Tozer, kirjasta "Tuo Uskomaton Kristitty."
Miten kaunista! Miten hienoa onkaan huomata olevansa jatkuvasti kaivattu! Miten ihana olla olemassa! Miten ihana olla uskossa! Kunpa se voisikin olla totta ja mahdollista elää tämä jatkuvasti kirkkaana mielessä. Että muistaisi jatkuvasti Jumalan ratkaisseen kaikki ongelmat, jotka estävät ihmisen ja Jumalan välisen yhteydenpidon: Jeesus Kristus on ristillä sovittanut koko ihmiskunnan synnit ja Häneen uskovat ovat sen kautta vapautettuja synnin vallasta. "Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään" niin kuin Heprealaiskirjeessä sanotaan.
Pois mielestä kaikki toisarvoinen ja turhanpäiväinen ajanviete ja "maailmallinen lepo!" Pois mielestä meihin suomalaisiin iskostunut melankolisuus ja masentuneisuus! Nyt on aika kiittää ja ylistää Herraa ja viipyä Hänen läsnäolossaan!
Tästä kaikesta johtopäätöksenä ja Jumalan antaman uuden elävän veden tuoman virvoituksen turvin on aika kääntää jälleen sivua ja jatkaa matkaa kohti syvempää Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemista =)
Kiitetty olkoon Herran nimi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti