sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Etiäppäin! sano kettu pihlajanmarjoista

Luvattoman pitkään vierähti taas viimeisestä päivittelystä. Pahoitteluni, jos joku on jo ehtinyt kaipaamaan. Kuluneella viikolla oli joitain hyviä rouheita mielessä, mutta kun en heti ottanut niitä kiinni niin ne pääsi karkuun. En muista enää mitä ne oli mutta koetan nyt saada jotain kasaan kaikesta matkauupumuksesta sekä Tampereen ja Kuopion välisestä aikaerorasituksesta huolimatta. 

Kuluneella viikolla olen saanut tarkastella tietynlaista Jumalan toimintaa kahdella eri kerralla. Molemmissa tapauksissa meitä oli koolla useampia henkilöitä ja molemmissa keskusteluissa keskityttiin siihen, mitä ympärillä (hengellisessä mielessä) tapahtuu. Ensimmäinen näistä sattui alkuviikosta ja toinen nyt viikonloppuna. Oikeastaan nyt vasta aloin ihmetellä miten samankaltaisia nämä keskustelut tietyssä mielessä olivat. Näissä keskusteluissa on ollut se hieno piirre, että eri osanottajien kommenteista tai mielipiteistä on keskustelun lopuksi muodostunut kaunis, yhtenäinen paketti yhden asian ympärille. Ehkä se on jokaisen ryhmässä käydyn keskustelun tavoite, mutta en ainakaan itse muista huomanneeni moisen tavoitteen täyttymystä esim. politiikassa tai muualla julkisuudessa (mutta enpä minä niitä juuri seuraakaan. Hehe.) Useimmiten kaikki asiat jää vaan auki ja kesken eikä "sopua" synny.

Nyt kun näitä keskusteluja miettii vielä tarkemmin, niin voin huomata niissä muitakin yhtäläisyyksiä. Molemmat keskustelut keskittyivät johonkin epäkohtaan tms. asiaan, joka on jossain määrin pielessä, ja kummankin keskustelun aikana kävi ilmi ainakin yksi "malliratkaisu" tilanteeseen. Ja mikä vielä yhteistä näille, molemmat keskustelut liittyivät jollain tavalla seurakuntaan. Tuntuu että joka puolella seurakunnissa on niin kovin hiljaista... Monta kertaa on käynyt mielessä kysymys "Missä kaikki on?". Nyt menee vähän tämän päivityksen skoupin ohi, mutta tämä kysymys ... on osa Jumalan suunnitelmaa.

Kun mietin näitä keskusteluja omalla kohdallani ja katselen vielä vähän kauemmaksi (eipä tarvitse katsoa kuin edellistä plokitekstiä :D) niin voin huomata Jumalan suunnitelman etenevän. Niin kuin viimeksi kirjoitin, mummon luona käynnin jälkeen sisuksissa alkoi myllätä sillä tapaa, että olisin halunnut elää paremmin. Nyt Jumala johdatti eteen kaksi eri keskustelua joista on hirmu helppo poimia asioita, joiden kohdalla on mahdollisuus tehdä paremmin! 

Tuon halun syttymisen johdosta pari viime viikkoa mielessä on pyörinyt parannuksen teko ja se, että voisi nähdä niitä asioita, joiden kohdalla sitä pitää tehdä, ja että sitten kun niitä näkee, voisi tehdä asioille jotain eikä jättää niitä huomiotta tai torjua niitä (sepäs oli pitkä lause). En osaa päättää kumpi on vaikeampaa; sellaisten asioiden huomaaminen vai "liikkeelle" lähteminen. Nyt Jumala kuitenkin selvästi näyttää mistä on kyse ja nyt jäljelle jää enää se viimeinen askel. Lähteä liikkeelle.

Rakkaat veljet ja siskot; Lähdetään liikkeelle! Hyökätään Jeesuksen nimessä vaikeuksia vastaan ja painetaan yhdessä tuumin päämme rukoukseen ja etsitään Herraa! Hän joka salassa meitä kuulee, salassa myös maksaa meille.

Ei kommentteja: