Ennen vuoden vaihdetta käytin joitain minuutteja kuluneen vuoden muistelemiseen ja tulevan vuoden miettimiseen. Joka uusi vuosi ihmiset perinteisesti tekevät uuden vuoden lupauksia ja muuten valmistautuvat osaltaan antamaan panoksensa sille, että tulevasta vuodesta tulee edellistä parempi. Minä en tehnyt yhtäkään uuden vuoden lupausta, enkä aiokkaan tehdä. Mutta haluan joka tapauksessa parhaani mukaan puuttua muutamaan asiaan tulevana vuonna, jotka koen jollain tavoin olleen "pielessä" menneenä vuonna.
Ensimmäinen korjattava tai varmistettava asia omalla listallani on "uskon perusasiat". Perusteista tai perusasioista huolehtiminen ja niiden silmällä pitäminen on muissakin asioissa (esim. musiikin harrastamisessa) tärkeää! Jotkut käyttävät uskon perusasioista rinnastusta tuolin neljään jalkaan ja jonkin esityksen mukaan ne neljä jalkaa ovat 1) Raamatun luku, 2) Rukous, 3) Seurakunta ja 4) Todistaminen. Kun kaikki tuolin neljä jalkaa ovat kunnossa, tuoli pysyy pystyssä. En löydä omasta Raamatustani tällaista jakoa (juuri näihin) neljään "uskon peruspilariin", mutta hyväksyn ne noin yleensä Raamatullisina ja hyvinä asioina, joiden harjoittaminen pitää varmasti uskoa yllä. Haluan pitää näitä asioita silmällä tänä vuonna ja pyrkiä elämään niin, että jokainen näistä neljästä jalasta pysyy kunnossa.
Toinen periaate, jota aion soveltaa elämääni tänä vuonna on: Tee vähemmän, mieti enemmän. En tiedä oliko kulunut vuosi poikkeuksellisen vilkas vai olenko aina touhunnut yhtä paljon kaikenlaista, mutta olo on joka tapauksessa se, että meikäläisen nuotiossa on kuluneena vuonna ollut liian monta rautaa. Aloitin itseasiassa tekemisen karsimisen jo ennen vuoden vaihdetta. Lopetin soitonopetuksen ja jäin pois harrastelijaorkesterista, jossa olin käynyt syksyn ajan. Siinä on ihan hyvä alku, mutta karsittavia asioita on listalla vielä jonkin verran. Ennen vuoden vaihdetta nousi mieleen Raamatun kohta:
1 Kor. 9:24-28
Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Kaikki tuo tekeminen on ollut vähän tuon "ilmaan hosumisen" tuntuista. Ja niin kuin tästä Raamatun paikasta nähdään, se ei ole tapa, jolla "taistelemista" kannattaa harjoittaa. Siksi minun täytyy miettiä enemmän mitä ja miten teen, kuin miten paljon teen.
Kolmantena ja ehkä tältä erää viimeisenä asiana ajattelin asettaa tälle vuodelle itselleni tavoitteen. Tavoitteeni on kirjoittaa tätä plokia n. 2 kertaa kuukaudessa. Motiivini kirjoittamiseen ei ole kirjoittaminen itsessään, vaan ajatustyö, jota joutuu väkisin tekemään ennen minkään kirjoitelman kirjoittamista. Näkisin, että tällainen tavoitteellisuus ikään kuin "pakottaa" hyvällä tavalla laittamaan ajatuksia liikkeelle (tai etsimään ajatuksia) ja siinä sivussa myös kirjoittamaan. Välillä tämmöisinä kirjoituksellisestikkin hiljaisina aikoina tuntuu välillä sille, ettei ajatusmaailmassa ole yhtikäs mitään ja koko ajan silti kovasti toivoo, että siellä liikkuisi jotain. Tämän tavoitteen onnistumiseen vaaditaan tuossa yllä mainitussa Raamatun paikassa mainittua itsensä hillitsemistä sekä sitä, että kuulen mitä Herra puhuu ja hakeudun säännöllisesti paikkaan, jossa voin kuunnella ja ajatella ja kysellä ja tutkia. Ja jos onnistun tavoitteessani, olen iloinen :)
Kaiken tämän sanottuani on pakko iskeä viimeinen naula vielä arkkuun. Mistään edellä mainituista hienoista suunnitelmista tai tavoitteista ei tule yhtikäs mitään, jos Jeesus ei kulje minun kanssa ja jos en minä kulje Jeesuksen kanssa ja etsi Häntä. Koko tämä vuosi, sen jokainen sekunti lepää Herran armon varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti