Yön pimeinä hetkinä

Kuppi kahvia väärään aikaan päivästä saa aikaan sen että ei nukuta kun pitäisi nukkua.

Minä luin. Tarkkailin psalmin kirjoittajan kynän jälkeä. Pysähdyin sanojen kohdalle ja katselin niitä. Näin välillä kirjoittajan sommitelmien taakse ja ymmärsin. Välillä kadotin ajatuksen ja luin.

Mietin. Mietin. Minne minun ajatukset menee kun en tee mitään tai kun en ajattele mitään? Voin kysyä kuka minä olen, tai missä minä olen, tai miksi minä olen. Juuri nyt niillä ei ole juuri merkitystä. Luulen tietäväni kuka olen ja missä olen. En ehkä osaa kokonaan vastata miksi olen, mutta ei ole nyt kyse siitä.

Tahdon itse kirjoittaa. Tahdon itse ajatella. Ainakin tahtoisin osata. Psalmin kirjoittajalla oli taitoa käyttää sanoja. Kirjoittaja löysi sanat, jotka osuivat naulan kantaan. Jotka olivat voimakkaasti totta ja voimakkaasti merkitseviä. Mietin, osaanko itse käyttää sellaisia sanoja. Olen ehkä joskus onnistunut. Haluaisin onnistua enemmän. Mutta mitään merkitsevää ei voi sanoa jos ei ole asiayhteyttä. Naulan kantaan ei voi osua jos naula puuttuu.

Tämä kirjoitelma on vasaran lyönti ilman naulaa. Ja minusta se on vähän huvittavaa =) Luulin, että minulla oli hyvä ajatus, josta kirjoittaa. Ehkä unohdin sen samalla kun kirjoitin. Mutta toisaalta, kun asiaa lähemmin tarkastelee, alleviivattu lause on voimakkaasti totta ja voimakkaasti merkitsevä! Joten osuin naulan kantaan naulan kantaan osumiseen liittyen! Josta puolestaan voidaan päätellä, että naula on olemassa!

Mitä tämä kirjoitelma siis loppujen lopuksi haluaa sanoa? Se sanoo sitä, että jätä ensi kerralla se kahvikuppi juomatta kun kello lähestyy 00:00 ja kirjoita seuraava kirjoitelma noudattaen seuraavaa suunnitelmaa:

Vaihe 1: Etsi naula
Vaihe 2: Lyö siihen!

(tämän kirjoitti erno klo. 02:45)