"Kätkeydynkö, pakenenko, ja piiloudunko globaalin yhteiskunnan ulottumattomiin" vai "Annanko jopa oman sieluni/henkeni alttiiksi ja jaanko itsestäni sitä, mitä 'virta' tuo".
Mielestäni alla oleva pohdinta on niin itsestään selvää, että melkein olisin voinut jättää sen kirjoittamatta, mutta joskus on hyvä kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiäkin ja antaa niiden vaan tulla sanotuksi. Onpahan tämän jälkeen ainakin selvitetty asia :) Jos et ole lukenut aikaisempaa merkintää, suosittelen tekemään sen, jotta pääset käsiksi ongelman ytimeen.
Kuten näkyy, ongelmassamme on kaksi ojaa ja kumpaankin näistä on mahdollista mennä. Ensimmäinen oja on liiallinen sulkeutuminen ja eristäytyminen kaikesta maailman menosta. Jeesus on ottanut tästä pointista kiinni ja rukoilee Isää Joh. 17:14-15, 18, että:
Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. ... Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan.
Niin kuin tässä nähdään; Vaikka me (Jeesuksen omat) emme ole tästä maailmasta ja maailma vihaa meitä, Jeesus ei rukoile, että meidät otettaisiin pois maailmasta. Jeesuksella on suunnitelma ja tarkoitus meitä varten täällä maan päällä ja sitä ei saavuteta eristäytymällä kaiken maailman menon ulkopuolelle. Jeesus rukoilee osuvasti, että maailmasta pois ottamisen sijaan Isä varjelisi meidät siltä pahalta, joka maailmassa vallitsee.
Toisesta ojasta ei nouse äkkiä Raamatullista esimerkkiä mieleen, mutta mielestäni liiallinen avoimuus on silkkaa tyhmyyttä. Se on vähän sama, kuin antaisin kadulla verkkopankkitunnukseni avoimuuden nimissä jollekin täysin random vastaantulijalle. Tai että jollain muulla tavoin antaisin itseni alttiiksi (avoimuuden nimissä) ja sallisin sillä tavoin itseni hyväksikäytön. Ainakin oma järkeni sotii tämän kaltaista avoimuutta vastaan. Ja harva meistä varmaan pankkitunnuksiaan kadulla jakelee...
Näiden kahden ojan välissä kulkee sitten tietysti se paljon puhuttu kultainen keskitie (jota muuten ei kaikkien asioiden suhteen ole olemassa), jonka jokainen meistä osaa näiden annettujen argumenttien pohjalta johtaa. Tulisi olla sopivasti avoin ja sopivasti sulkeutunut.
Sopivasti avoimmuus ja sopivasti sulkeutuneisuus on sitä, että sulkeutuu liialliselta avoimmuudelta ja jakaa omastaan (henkistä tai fyysistä pääomaa) liiaksi sulkeutumatta.
Siinä ehkä paras (ja ainut) tiivistelmä, jonka olen koskaan tehnyt. Ja vieläpä niin ympäri pyöreä, että savolaisetkin pudistelee päätään... Mutta näin se on. Ja Raamatun sana vahvistaa tämän:
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
Sananl. 11:25
2 kommenttia:
se oli hieno tiivistelmä, erppa.
Kiitos :) niin mustakin. Ja parastahan on se että siitä tuli hyvä vahingossa ^^
Lähetä kommentti