Minulla on ollut tänä iltana ajatuksia. Ja ajatukset ovat olleet kovin ristiriitaisia. Aion esittää ajatukseni ikään kuin itselleni ja puhua niitä ääneen. Minulla ei ole valmiita vastauksia kysymyksiin joita mahdollisesti esitän, mutta pelkästään kysymällä toivon, että sinäkin voisit miettiä niitä. En tietenkään voi enkä halua pakottaa mutta on tämä sen verran hullua että mieti nyt hyvä ihminen!
Siitä tulikin heti sopivasti mieleen: Olen tehnyt uuden aluevaltauksen "Kristillisenä kirjakerhona", niin kuin minua kerran kutsuttiin, nimittäin olen hommannut ensimmäisen äänikirjan. Ever. Taino, minulla on kai ääniraamattu jossain tuolla hyllyssä, mutta en ole kertaakaan käyttänyt sitä. Christian Audion kuukauden ilmaisena äänikirjana on John Piperin kirja Think, Ajattele (alaotsikolla "Mielen elämä ja Jumalan rakkaus"). Nappasin tietysti ilmaisen äänikirjan koneelle ja olen kuunnellut siitä nyt pari ensimmäistä lukua. Vaikuttaa erittäin hyvältä :) No, tämä on ehkä omalta osaltaan saanut minut käyttämään päätäni ehkä normaalia enemmän, mutta se ei varsinaisesti liity nyt asiaan.
Törmäsin tänään kahteen toisistaan täysin erilaiseen ajatukseen. Tai pikemminkin johtopäätökseen kahdesta eri tilanteesta. Haluan jakaa kanssasi tänään molemmat noista ja toivon että mietit kanssani ratkaisua tähän ongelmaan.
1. Eletään armon vuotta 2011 ja tekniikka kehittyy niin mahdotonta tahtia, ettei meinaa perässä pysyä. 10 vuotta sitten eräs pastori (jonka-nimeä-en-enää-valitettavasti-muista) oli puhunut ilmeisesti jossain kokouksessa lopun aikojen mikrosiru asiasta, josta varmaan jokainen meistä on jossain vaiheessa kuullut. Raamatussa tuohon "siruun" viitataan pedon merkkinä, jota tarjotaan otettavaksi joko oikeaan käteen tai otsaan. Tämä saarnamiehen puhe oli taltioitu kasetille ja hän pyysi levittämään tietoa asiasta kaikille kuulijoiden uskosta osattomille omaisille. Mikrosirun avulla "isot pamput koko bisneksen takana" voisivat pahimmassa tapauksessa saada sirun ottaneen ihmisen jopa kontrolliinsa satelliittien avulla ja ohjailemaan ihmisen käytöstä. Sirun ottaneen ihmisen elämää (esim. ostoksia, liikkumista, jne.) voidaan joka tapauksessa seurata. Muuta tähän siruun liittyvää asiaa olet varmasti jossain kuullut enkä halua puuttua asiaan nyt sen tarkemmin.
Nyt eletään kuitenkin vielä aikaa ilman tuollaisen sirun laajempaa käyttöönottoa, mutta siru tekee kyllä kovasti tulojaan. Uskallan väittää, että tekniikka moisen härpäkkeen tekemiseen on jo olemassa. Yksi esimerkki on RFID, josta voit lukea laajemmin vaikka wikipediasta. No, nykyaikana meillä on facebook ja muu sosiaalinen media, josta voit muutamassa sekunnissa onkia ihmisen nimen, kenties sähköpostiosoitteen, katuosoitteen, syntymäpäivän ym. henkilökohtaista tietoa ja varmaan melko pian pääset jäljille henkilön ajatuksenjuoksustakin. Meillä on Google ja sen kehittämä "Picasa", eli kuvien hallinnointiohjelma, joka on varustettu kasvojentunnistus ominaisuudella. Ohjelma oppii syöttämiesi tietojen perusteella yhdistämään kuvasta ihmisen kasvot ja nimen. Nämä nimellä "merkityt" kuvat voit kätevästi ladata nettiin, jossa ne ovat kaikkien nähtävissä. Ja mikä hienointa, kukaties vaikka googlen omien tietokantojen tiedossa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei ole ollenkaan mahdotonta (tai on suorastaan jopa todennäköistä), että jokaista liikettäsi seurataan ja käytöstäsi tarkkaillaan. Millä sivuilla liikut, mistä asioista olet kiinnostunut, minkä näköinen olet, missä vietät aikaa, keiden kanssa vietät aikaa, keitä sinä tunnet, ja lista jatkuu. Frank Abagnale (jos muistin sukunimen oikein ja osasin kirjoittaa sen oikein...), jonka elämän pohjalta on tehty elokuva "Catch me if you can", kertoi viime perjantaina ilmestyneessä Tietoviikko-lehdessä: "En omista omaa matkapuhelinta, en ole facebookissa, en käytä langatonta verkkoa, käytän erillistä pankkitiliä sisään tulevalle rahalle ja annan muutenkin julkisuuteen rajallisen määrän tietoa itsestäni. Enkä muuten yleensä anna haastatteluja lehdistölle, kai minun sihteerini kertoi sen sinulle?" Frank on puhumassa tietoturvallisuusmessuilla helsingissä joskus tässä lähiaikoina. Hän oli huolissaan nykyaikana vallitsevasta sosiaalisen median avoimuudesta. Hänen nimellään on yritetty luoda useampikin facebook profiili. Hänen mukaansa identiteettivarkaus on tänä aikana äärimmäisen helppoa ja hänen viestinsä olikin, että omaa identiteettiään tulisi pyrkiä suojelemaan.
Näistä kaikista voidaan rakennella ties minkälaisia kauhuskenaarioita. Ainakin minä olen rakennellut. Tänään kun asia nousi taas esille, niin voin tunnustaa kokeneeni jopa pientä pelkoa omasta turvallisuudestanikin.
2. Kuuntelin äskettäin saarnan 1. Filippiläiskirjeen jakeista 2:1-12, joka oli otsikoitu "Halusimme jakaa teidän kanssanne oman henkemmekin". Tuossa opetuksessa oli paljon paljon hyviä asioita ja sai ainakin minut jopa nauramaan ja paljon hymyilemään :). Sen pohjalta yksikään kristitty ei voi sanoa 'Minulla ei ole mitään annettavaa', sillä jos/kun me olemme Kristuksen omia, meistä "on juokseva elävän veden virrat", "meistä on tullut sen veden lähteitä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään" (Joh. luvut 4 ja 7), meille on annettu Jumalan Sana, pelastus, armolahjat ja Jeesuksen omien sanojen mukaan "autuaampi on antaa kuin ottaa" (Apt. 20:35).
Monia muitakin hyviä raamatunpaikkoja ja asioita käsiteltiin tuossa saarnassa, mutta koska se on 45min. pitkä ja käytin jo liian suuren palstatilan 1. vaiheen kuvailemiseen, en puutu niihin sen tarkemmin. Joka tapauksessa ongelma, joka edessäni on, kuuluu: "Kätkeydynkö, pakenenko, ja piiloudunko globaalin yhteiskunnan ulottumattomiin" vai "Annanko jopa oman sieluni/henkeni alttiiksi ja jaanko itsestäni sitä, mitä 'virta' tuo".
Ongelma on kaksipiippuinen. Oikea ratkaisu löytynee jostain noiden kahden eri vastauksen välistä. Palaan aiheeseen seuraavassa luvussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti