Viikonlopun teema

Viikonloppu tuli ja meni. Olin Kiponniemessä SopuSointu '11 leirillä yhdessä Suomen Vapaakirkon Puhallinorkesterin ja -Sinfoniettan väen kanssa. Leiri oli hyvä ja viikonloppu sisälsi paljon soittoa, hieman lippupalloa, saunomista, uimista, ystävien tapaamista, makkaranpaistoa jne. Näiden lisäksi koin omassa sisäisessä maailmassani, että Jumalalla oli selvästi suunniteltu ja yhtenäinen sisältö tuon viikonlopun varalle. Haluan nyt yrittää koota viikonlopun sanoman tiivistetysti yhteen kirjoitelmaan.

Leiri alkoi perjantai-iltana lyhyellä tervetulotilaisuudella, jossa Ilpo Kuusinen jakoi joitain ajatuksia ja toi mm. esiin menneet Jyväskylän kesäjuhlat. Kesäjuhlateemahan oli "Tulkoon valtakuntasi" ja Ilpo mainitsi puheessaan mm. että jokaisella meistä on oma tehtävä, joka jouduttaa Jumalan valtakunnan tulemista (omin sanoin sanottuna, en muista tarkkoja sanoja). Jokainen meistä palvelee niillä lahjoilla ja kyvyillä, joita Jumala on suonut ja Ilpo rohkaisi laittamaan "talentit käyttöön".

Lauantai-iltana kokoonnuttiin jo kohtuu-perinteiseen tapaan muutamien nuorten soittajien kanssa epäviralliseen ajatustenjako/rukous miittinkiin. Olin ennen viikonlopun alkua vaivihkaa kysellyt Herralta, voisinko jakaa jotain jossain yhteydessä ja mieleen muistui Oswald Chambersin "Parhaani Hänelle" -kirjasta lukemani lause. Kaivoin sen uudelleen esiin netistä (kun luin sen muutamia päiviä aiemmin), suomensin, lisäsin sen ko. luvun loppuun ja luin samalla koko päivän merkinnän uudestaan. Teksti oli otsikoitu "Mitä antautumisen jälkeen?" ja avainlause kuului: "Antautumisen jälkeen koko elämäsi tunnusomaisena piirteenä tulisi olla palava halu säilyttää katkeamaton yhteys ja ykseys Jumalan kanssa." Jaoin tämän lauseen ja koko päivän tekstin tuossa miittingissä. Samalla keskusteltiin muistakin asioista, kuten seurakuntien (ja uskovien) vajavaisuudesta ja siitä, miten seurakuntien pitäisi ottaa uusia tulokkaita vastaan. Ilmassa leijui myös kysymys, "Voidaanko me olla varmoja siitä, että me pelastutaan ja päästään 'perille asti'?" tai "Voidaanko me olla varmoja siitä, ettei me koskaan jätetä Jumalaa?" Kysymystä mietittiin sitä taustaa vasten, kun me nähdään, että jotkin uskovat jättävät seurakunnan ja kenties Jumalankin. Miksei meillekin voisi käydä? Kysymykseen vastattiin jo tuona iltana, mutta myös seuraavana päivänä.

Sunnuntai-iltapäivänä pidettiin Jumalanpalvelus ja ehtoollinen. Jumalan sanaa oli jakamassa entinen kirkkokuntamme johtaja Olavi "Osku" Rintala. Rintalan puheessa oli paljon hyviä asioita. Mutta tähän käsillä olevaan asiayhteyteen vastaus tuli Roomalaiskirjeen 5 luvusta, jonka pohjalta Rintala julisti että meidän KAIKKI (tietoiset, tiedostamattomat, menneet ja tulevat) synnit on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Ja sen pohjalta meidän pelastuksemme on varma ja me voimme jopa kerskua siitä.

Room. 5:10-11

Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

 Sunnuntai-iltana kotiin tullessa huomasin, että I'll Be Honest -sivustolle oli tullut uusi video (luultavasti tältä viikonlopulta), jossa sanaa jakaa Tim Conway. Sen pohjalta todellinen kristitty:

1) palvelee (palvoo) Jumalaa Hengessä,
2) kerskaa (riemuitsee) Jeesuksessa Kristuksessa
3) ei luota ihaan

 Kaikki kolme kohtaa löytyvät Fil. 3:3.  Tim sanoo: "Ihminen kerskaa Jeesuksessa Kristuksessa silloin, kun hänellä ei ole mitään parempaa, josta kerskua. Jos ihminen kerskuu itsestään, hän luulee olevansa parempi kuin Jeesus. Hän ei välttämättä myönnä sitä mutta hän ajattelee niin. .. Kun vertailet eri asioita Jeesukseen, sinun pitäisi tulla siihen johtopäätökseen, että Hän on parempi."

Kun tämä kaikki liitetään yhteen, saadaan: "Sinulla on oma paikka ja tehtävä Jumalan valtakunnan eteen päin menemisessä ja sinun tulisi käyttää siinä omia kykyjäsi ja lahjojasi. Yksi tehtävistäsi on antautua mielelläsi / vapaaehtoisesti (ei lainomaisesti tai pakosta) Jeesuksen tahdon alle ja sen seurauksena pyrkiä kokosydämisesti säilyttämään katkeamaton yhteys ja ykseys Jumalan kanssa. Voit olla turvallisella mielellä, sillä kaikki syntisi ovat Jeesuksen veressä anteeksi annetut ja sovituksen perusteella voit jopa kerskata Jeesuksessa Kristuksessa ja olla täysin varma pelastuksesta. Älä luota omaan lihaasi vaan Jeesukseen, palvo häntä Hengessä ja pidä Häntä kalleimpana aarteenasi!"

Joskus harvoin huomaan (koen), että Jumala puhuu tällä tavalla olosuhteiden kautta, ikäänkuin hienona tapahtumien sarjoina. Ja nyt kun tämä tapaus oli tuoreena mielessä niin piti taltioida se heti ylös :) Ja tähän voi ainoastaan lisätä enää, että Aamen!