Tämä on minun rakas Poikani...

Keskiviikkopäivä 8.12 armon vuotta 2010 alkaa olla lopuillaan mutta pakko on taasen kaivaa näppäimistö esiin ja ottaa illan ajatus lennosta kiinni ennen kuin se karkaa lopullisesti. Tänään kolahti merkillisellä tavalla SydänTulessa -illassa yksi ainut lause kohdalleen...

Oon lukenu tän vuoden Raamattua läpi sillä tavoin, et luen samaa matkaa sen kanssa David Pawsonin Raamattu Avautuu I & II -kirjoja. On ollu rikastuttava kokemus ja aion toteuttaa sen vielä joskus toiseenkin kertaan :) Seuraavan kierroksen aion kuitenkin lukea taas "normaalisti". Tällä hetkellä oon menossa Jeremian kirjassa ja Pawsonin mukaan se on yksi Raamatun masentavimmista kirjoista. Ja ymmärrän kyllä miksi. Jeremian kirjassa Jumala puhuu paljon kovia sanoja Israelin kansaa vastaan siitä syystä, että kansa on ollut Häntä kohtaan uskoton; se on palvonut Baalia ja Molokia ja muita epäjumalia, uhrannut niille omia poikiaan ja tyttäriään ja tehnyt monen moista kauheutta. Se teki lupauksen päästää omat heimolaisensa vapaaksi orjuudesta (ja niin se aluksi tekikin), mutta ei pitänyt lupaustaan ja orjuutti uudestaan omia sisariaan ja veljiään. Jumala puhuu kaikkea tätä vastaan ja sanoo, että kansa tullaan viemään pakkosiirtolaisuuteen sen oman uskottomuuden ja pahuuden tähden. Jumalan viha ns. kiehuu yli. Oikeutetusti.

Tämän illan saarna koski kastetta ja katseltiin sen pohjalta joitakin Raamatun paikkoja. Niiden joukosta yksi ainut lause iskeytyi mieleeni hienolla tavalla. Matt. 3:17 : "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Jumalan, Taivaallisen Isän omat sanat. Oon lukenu niitä (Taivaan Isän sanoja) ite viimeks Jeremian kirjasta ja ne on ollu täysin erilaisia kuin mitä tämä yksi lause on. Kontrasti näiden kahden paikan välillä on aika moinen.. Mutta silti näistä kahdesta kohdasta paistaa läpi jotain siitä, millainen Jumala on. Jeremian kirjassa Jumala sanoo, että kaikesta siitä huolimatta mitä kansa on tehnyt ja siitä, että se viedään pakkosiirtolaisuuteen, siitä pelastuu jäännös ja se palaa aikanaan takaisin omaan maahansa. Jumala vihaa syntiä, uskottomuutta, pahuutta, kaikkea saastaisuutta mitä vaan voi kuvitella. Mutta Jumala on Armollinen. Ja miten Paljon Jumala Rakastaakaan Pyhyyttä ja Puhtautta! Nämä mulle nousee näistä kahdesta kohdasta ihan päällimmäisenä mieleen. En ehkä osaa tuoda sitä oikeella tavalla esiin mutta minua ainakin kiitättää mahottomasti se, millainen Jumala on :)

Ja tällasten kontrastien huomaaminen... Mitenkä se saakin sisällä syttymään vilpittömän halun ja kaipauksen olla Jumalan silmissä niin puhdas, että voi omistaa itselleen nuo sanat: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Ei leikisti vaan oikeesti.