Eilen illalla oli mielessä kirjotella taas tänne siitä huolimatta, että piti valmistautua kahteen kokeeseen mutta ajattelin kuitenkin siirtää kirjoittamista tunnollisesti myöhemmäksi ja lukea edes vähän. Nyt on kaikki kokeet pois alta ja sen mitä tiedän niiden tuloksista niin ainakin suurin osa on mennyt ihan hyvin :) Viimeisten tuloksia joutunee muutamia päiviä odottelemaan. Mutta jokatapauksessa nyt voi pistää LOMAvaihteen silmään ja huokasta helpotuksesta! Paitsi sitten muistui vielä mieleen että pitää käydä pitämässä myös vikat soittotunnit... No, se (loma) alkaa jokatapauksessa kohta :)
Eilen illalla juolahti mieleen yksi Raamatun paikka, jota olen miettinyt monta kertaa aikaisemminkin. Ja nyt kun se muistui mieleen taas, niin täytyy todeta, etten ehkä vieläkään ymmärrä sitä täysin. Se on niin merkillinen... Luuk. 17:20-21 : "Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän (Jeesus) heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä"."
Siinä on jotain, jota sopii itse kunkin miettiä. Nyt huomasin vielä toisen merkillisen yksityiskohdan tässä tekstissä: Jeesus vastaa näin fariseuksille. Jos Jeesus voi vastata näin fariseuksille, niin se varmaan pitää paikkansa myös meidän uskovien kohdalla. Mitä se sitten käytännössä mahtaa tarkoittaa, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä? Miten se ilmenee tai tulee esille? Jos on kyseessä ihminen, joka ei usko Jeesukseen niin voisin kuvitella että ei mitenkään. Mutta entä meissä?
Voisin yrittää vastata lyhyesti: Jos me olemme ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja meidät on kalliilla Jeesuksen veren hinnalla lunastettu Jumalan lapsiksi ja perillisiksi, niin tämä Jumalan valtakunta, joka meidän sisällämme on, on kuin herännyt eloon ja tuottaa nyt meissä ja meidän kauttamme hengen hedelmää (Gal. 5:22), saa aikaan meissä tahtomista ja tekemistä (Fil. 2:12-13) jne. Näin minä sen ymmärrän. Tähän liittyy varmasti vielä muutakin ja joku taitava ja viisas osais varmaan puhua siitä pitkäänkin. Minun täytyy itse tyytyä tällä erää tähän :) Jokatapauksessa se jyllää tuolla sisikunnassa ja saa aikaan kaikkea hienoa!!
Varmaan sen seurauksena tuli eilen illalla mieleen toinen ajatus ja se jos mikä mua siunasi! Kuvittele mitä tapahtuu jos Jeesusta ei olisikaan. Jos Jeesus otettais sun elämästä NYT pois ja Jeesusta ei oliskaan olemassa... Siinä on hieno koetinkivi sille, mitä Jeesus sinulle ja minulle on. Onko Jeesus pelkkä lisävaruste tai pääsylippu taivaaseen tai joku muu koriste elämässä jonka puuttumisella ei niin suurta tai painavaa merkitystä oo? Vai onko Jeesus se kallio jonka päällä kaikki lepää? Sen avulla ainakin minä nään onko tullu rakennettua hiekalle vai kalliolle (lue vertaus Matt. 7:stä). Ja jos se pohja multa lähtee niin ei jää mitään jälelle. Koko rakennus sortuu ja tippuu jonnekki pohjattomaan syvyyteen. Ja minä saan paikan helvetistä.
Näin päin kun asiaa kattoo niin huomaa miten kallis ja arvokas on Jeesus.. Miten Jeesusta ei voi vaihtaa pois mistään hinnasta. Tekee mieli vaan tarttua Jeesukseen tiukemmin ja pitää kiinni. Ja todeta että pohja kestää. Aamen!
1 kommentti:
Hyvä jae tuo Luuk. 17:20-21. Se kirvoitti moniakin ajatuksia. Fariseusten ja muiden lakihenkisten ongelma on, että he eivät ymmärrä uskonelämän yliluonnollista todellisuutta ja keskittyvät ulkoisiin asioihin.
Minusta Kristuksen sanat Jumalan valtakunnasta sisäisenä hengellisenä todellisuutena voidaan hyvin ymmärtää muun Uuden testamentin opetuksen valossa. Minusta tämä näkyy kaikkialla Paavalin kirjoituksissa, erityisesti yhdestä lempijakeistani, Kol 1:27: "Kristus teissä, kirkkauden toivo".
Jumalan valtakunta on meidän sydämissämme, koska itse Kuningas asuu Pyhän Hengen välityksellä uskovissa. Tämä ei ole Paavalille jokin teoreettinen opillinen lausuma, vaan kaiken hengellisen elämän ja pyhityksen perusta.
Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
(Kol. 2:6-7)
Tähän kai tämä kristityn vaellus kiteytyy, että oppii vaeltamaan Kristuksen Hengessä. ja oppii tuntemaan kuinka riippuvaisia me olemme Hänestä jatkuvasti.
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
(Gal. 3:2-3)
Lähetä kommentti