Jer.18:1-6 : Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani". Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. Silloin tuli minulle tämä Herran sana: "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.
Mieleeni putkahti äsken ajatus tästä savesta ja sen valajasta. Varmaan jokainen meistä on joskus kuullut saarnattavan ko. aiheesta. En anna sen kuitenkaan häiritä vaan kirjottelen niin kuin asia tuli mieleen.
Kaikki me varmaan tuosta yllä olevasta ja muista Raamatun kohdista tiedetään, että näillä saviastioilla tai tällä savella tarkotetaan meitä ihmisiä. En tiedä, kuinka asian laita on uskosta osattomien ihmisten kohdalla mutta ainakin niitä, jotka Jeesukseen uskovat, Jumala pyrkii sanansa ja tahtonsa mukaan muovaamaan. Jokaista yksilöä omaa käyttötarkoitustaan varten, niin kuin voidaan 2. Tim. 2:20 lukea.
Jotta savea voidaan muovata, sen tulee olla pehmeää. Ts. meidän tulee olla täysin taipuvaisia Savenvalajamme tahtoon, jotta meitä voidaan muovata. Muovattavana oleminen ei kaikkien asioiden suhteen ole kuitenkaan aina mukavaa. Kun Savenvalajan käsi yltää omien mieltymystemme alueelle (olipa se sitten käytöstapa, ajattelutapa, harrastus, omat suunnitelmat, tms.), oma tahtomme pistää sormensa peliin ja haluaa vaikuttaa siihen, millainen astiasta tulee. Tällä tavoin voimme itse olla vaikeuttamassa Jumalan meissä tehtävää työtä.
Kovaa savea on mahdotonta muovata. Kun päätämme, ettemme anna tässä tai tässä asiassa periksi, kovetamme itsemme. Kun Savenvalaja jatkaa muovaamistaan ja tuo kätensä kovettuneelle kohdalle, savi ei taivukkaan vaan astia murtuu eli "menee pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä". Silloin valaminen on aloitettava uudestaan.
Mainitaan nyt vielä, että jos Jumala on meidän Savenvalajamme ja me savi Hänen pöydällään, me emme voi pistää näppejämme Hänen työhönsä. Jes. 29:16 : "Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?" Meidän on kaikessa yksinkertaisuudessaan siis jämäkästi taipuminen Herramme tahtoon. Kaikesta mahdollisesta kivusta ja epämukavuudesta huolimatta, "Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti." (2. Kor. 14:7)
Tuntuu että asiaa olisi jossain vaiheessa ollut enemmänkin. Nyt on kuitenkin pankki tyhjä ja/tai muisti mennyt. Päätän siis tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti