Nyt otan viime kerrasta opikseni ja ängen postiin vähän vähemmän tekstiä :) Osasyynä se että ajatus tuli vähänniinkuin varkain ja en oo ehtiny vielä kovin hirveästi Raamatun paikkoja selailemaan tai muutenkaan tutkimaan sen syvällisemmin aihetta. Ajatus itsessään on vaan niin sytyttävä että on pakko kirjottaa se nyt kun se on vielä tuore eikä sen liekki oo vielä ehtiny sammua.
Kuvitteleppa sielusi silmin, että omistat kalenterin, jonka jokainen päivä on buukattu viimesen päälle täyteen ja jonka välissä on niin paksu nippu muistilappuja ja muistiinpanoja ja huomautuksia ettei ne meinaa pysyä sen välissä, vaikka oot teippaillu niitä sinne kiinni jo useempaan otteeseen. Tiedät, että ensi viikon jokaisena päivänä sulla on iso tentti ja sitä seuraavana tuhat ja sata muuta asiaa, joista et yksinkertaisesti voi jättäytyä pois. Yrität järjestää ystävillesi aikaa, mutta huomaat seuraavan vapaapäivän kahden kuukauden päässä sunnuntaina. Olet korviasi myöten ahdistunut jatkuvasta kiireestä ja hössötyksestä ja olet erittäin väsynyt.
Sitten tapahtuu jotain merkillistä. Käsi tulee ja siirtää koko kalenterin syrjään kaikkine menoineen ja tehtävineen (todellisessa elämässä tämän käden jälki saattaa ilmetä esim. sairautena tai pysäyttävänä onnettomuutena). Olet aluksi hämilläsi yhtäkkiä kohtaamastasi ajan tyhjiöstä, jossa edellämainituista ei ole jälkeäkään. Yrität aluksi täyttää tyhjiötä uusilla asioilla, mutta huomaat käden siirtävän niitä syrjään sitä mukaa kun niitä lisäät. Olet hämmentynyt. Sitten yhtäkkiä huomaat edessäsi valtavan avaran niityn. Katselet niittyä hetken ja huomaat, että se on valtavan kaunis. Sydämesi lyö muutaman kerran hieman tiheämmin ja alat palaa halusta päästä käyskentelemään sille. Huomaat kalenterin jääneen kilometrien päähän taakse ja seisot keskellä niittyä. Viereesi karauttaa valmiiksi satuloitu hevonen ja sydämesi lyö ilmiliekeissä: "Voin mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan!"
Vapaus on jännittävää! Ei ole vielä tullut testattua, mutta mitähän tapahtuisi, jos varaisi keskelle kalenteria vaikka viikonlopun kokoisen mustan aukon ja pitäisi huolen siitä, ettei sinne ilmesty mitään. Oltiin äsken Rautalahdilla palaveeraamassa nuorten työstä ja viettämässä muuten aikaa. Keskustelun pohjalta voisin nostaa teemaksi tämä saman sanan: Vapaus. Juteltiin me monesta muustakin asiasta ja avain sanoja vois olla hyvin muitakin, mutta tämä se on päällimmäisenä.
Miltähän mahtais tuntua, jos rukoillessa jättäis kaikki tavanomaiset rutiineiksi muodostuneet sanat syrjään ja olis vaan Herran edessä sellasenaan. Vapaasti. Ilman velvoitteita tai pakkoa. Ilman suorittamisen makua tai tavan toteuttamista ja toistamista. Mitähän jos jättäis rukouksen taustalta tietsikalta tulevan musiikin pois ja pistäis koko masiinan kiinni. Ja sammuttais vaikka puhelimenkin varmuuden vuoksi. Mitähän jos olis vaan hiljaa ja antais hiljaisen hengen äänen kuiskailla jostain sisältä niitä sanoja, joita Pyhä Henki kehottaa sanomaan. Woi Waltawaa mitä Jeesus pystyy tekemään ja miten Jeesus osaa vaikuttaa meissä vajavaisissa astiossa!
Tästä asiasta ovat jälleen samaa mieltä matteuksen evankeliumi sekä oswald chambers :) Matt. 6:6 : "Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." Tuli palaa! Mutta antaa sen palaa. ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti