Jokapäiväinen leipä

Parin plokimerkittömän päivän jälkeen on aika koota ja purkaa ajatukset uuden merkinnän muodossa.

Muutama päivä sitten läksin uuden karate kidin katsomisen jälkeen isän luo karttulaan yöksi. Seuraavana päivänä käytiin Leppävirralla Paunon valatilaisuudessa. Oli btw hyvä reissu kaikin puolin. Sain hienoja kuvia ja pizzaa ja karjalan sotilassoittokunta oli hyvässä iskussa! Soittivat nätisti.

Viimeisen plokimerkinnän jälkeisenä päivänä tuntui ettei ajatukset oikein lähde liikkeelle. Piti palata kaikkien ajatusten alkujuurille ja lukea chambersia ja Raamattua. Vakio aamupala. Päivän päätteeks karttulassa nukkumaan ruetessa piti ottaa toinen kierros sekä uutta että vanhaa testamenttiä. Lyhyen hetken mietiskelin saarnaajan kirjan ja matteuksen evankeliumin sanoja ja aloin sitten rukoilla. Rukoilin aikani ja lopetin. Olin jo melkein unessa kun mummo rymisteli rollaattorin kanssa vessaan. Säpsähdin siitä sitten tietysti sen verran ettei enää nukuttanut (viikolla tuli valvottua joinain iltoina 2-3 asti joten unirytmi omalta osaltaan myös valvotti).

Mummon ja väsymyksen mentyä ajatukset alko harhailla omilla teillään. Liekkö siitä syystä että janotti vähän niin mieleen nousi joitain tuttuja Raamatun kohtia. Matt. 6:11 "Ja anna meille meidän jokapäiväinen leipämme..." Matt. 4:4 "Ei ihminen elä ainoastaan vedestä ja leivästä vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee." Vaikka nämä molemmat sattuu löytymään matteuksesta niin en kuitenkaan lukenut niitä suoraan Raamatusta. Luin muista kohdista. Sitten ihmeellisellä tavalla Herra alko näitten jakeiden kautta puhua ja ymmärsin joitain tuttuja asioita uudella tavalla. Jonkin ajan päästä oli pakko nousta ettimään kynää ja paperia että muistaa samat asiat vielä seuraavanakin päivänä. Ja mä kirjottelin ylös kaiken mitä mieleen tuli. Välillä laskin kynän ja olin jo menossa nukkumaan ja kohta tuli uus ajatus ja sekin oli pakko vielä kirjata. Sama kävi pari kertaa. Se oli kyllä jotain uutta.

Sehän on sillä lailla, että syöminen on ihmisruumiin yksi perustarpeista. Normaaliin päivärytmiin kuuluu aamupala, lounas, (välipala), päivällinen ja iltapala. Kullakin toki oma päivärytminsä ja syömistottumuksensa mutta oletusarvoisesti näitä nautitaan joka päivä. Kullakin aterialla syödään kiinteää ruokaa ja juodaan jotain nestettä (ellei olla sairaita tai ellei vatsa kestä kiinteää ruokaa mutta nämä taas erikoistapauksia). Ruoka pureskellaan suussa josta se siirtyy niellessä vatsaan sulatettavaksi. Sulaminenhan alkaa jo suussa, kiitos syljen ja hampaiden. Vatsassa ruoalle ei tarvitse enää tietoisesti tehdä mitään. Siellä se pilkkoontuu vielä pienemmiksi paloiksi ja kaikki tarpeelliset vitamiinit, proteiinit, hiilihydraatit ynnä muut kumppanit otetaan talteen ja keho sitten toimiessaan käyttää näitä energiana / polttoaineena. Biologiaa paremmin osaavat voitte sitten lisätä kaikki muut temput ja terävät tähän listaan mutta ymmärrätte mistä on kyse. Ruoan pilkkomisen jälkeen kaikki tarpeeton ylijäämä poistuu sitten kehosta aikanaan hyvinkin luonnollisesti.

Älkää kyllästykö. Nämä on tarpeellista käydä läpi :).

Kaikki tiedetään, että ihmisruumiista noin 70% on vettä ja että vesi on elämälle vielä välttämättömämpi kuin ruoka. Ihminen selviää kyllä viikkoja tai jopa kuukausia pelkällä nestemäisellä ravinnolla mutta ilman vettä ihminen kuolee muutamassa päivässä (mm. eräs nälkälakossa / nestemäisellä ruokavaliolla ollut turkistarhaaja oli hiljattain syömättä yli 100 päivää). Vesi tai jokin muu nestehän on siitä erilainen aine, ettei sitä tarvitse tai sitä ei edes voi pureskella. Se voidaan niellä suoraan ja se pääsee vaikuttamaan heti. Vatsassa sille tehdään saman kaltaiset toimenpiteet (vaikkakin hieman erilaiset) kuin ruoalle ja sille käy lopussa samoin kuin ruoalle. Vastasyntyneiden lapsien ensimmäinen ravinto on maito ja se sopiikin hyvin lapsen ravinnoksi, kun ei lapsella tuossa vaiheessa vielä ole hampaita, joilla syödä kiinteää ruokaa.

Tasapainoisen syömisen ja juomisen seurauksena ruumis saa siis tarvitsemiaan raaka-aineita / polttoainetta pysyäkseen käynnissä ja terveänä ja virkeänä. Normaalia ruokailurytmiä voi laiminlyödä kahdella tapaa ja ne tavat ovat tietysti ylensyönti (mässäily), joka pitkällä tähtäimellä aiheuttaa lihomista ja josta tulee raskas olo (ähky) sekä syömättä jättäminen tai liian kevyesti syöminen, josta seuraa uupumusta / väsymystä, laihtumista, ehkä nälän tunnetta ja pahimmassa tapauksessa sitten jopa kuoleman. Näihin taas joku viisaampi voi lisätä vapaasti yksityiskohtia jos haluaa.

Sillon kun mietin näitä niin löysin yllättävän paljon yhtäläisyyksiä hengelliselle puolelle. Jotkut niistä oivalluksista tuli itsellekin ihan ensimmäistä kertaa. Kiitos Jeesukselle!

Ensimmäisenä "jokapäiväinen leipä." Nämä kaksi sanaa ovat tunnetusti osa Isä meidän -rukousta  ja nämä kaksi sanaa ovat molemmat yksittäin ja yhdessä merkillepantavia. 'Jokapäiväinen' on yhtä kuin 'Jokapäiväinen' eikä 'Joka-toispäiväinen' tai 'Joka-viikkoinen' tai 'Joka-kuukausittainen'. Samalla tavoin 'leipä' on yhtä kuin 'leipä' eikä 'vesi' tai 'maito' niinkuin myöhemmin esillä olevasta Raamatun jakeesta huomaamme. Leipä on vahvaa ruokaa ja me tarvitaan sellasta 'Joka päivä' että me pysytään virkeinä, niinkuin yllä tuli todettua. Leipä on sellasta ravintoo, jota joutuu pureskelemaa. Eli me joudutaan leipää syödessämme näkemään pureskelemisen vaiva.

Toisessa matteuksen evankeliumin jakeessa sanottiin että "Ei ihminen elä ainoastaan vedestä ja leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka lähtee Jumalan suusta." Nyt on aika ottaa esille vielä yks Raamatu paikka. 1.Kor. 3:1-2 "Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä." Tästä nähdään, että hengellisessä elämässä voidaan puhua sekä kiinteästä että nestemäisestä ravinnosta. Tai ravinnosta ylipäätään. Tästä myös nähdään että tässä tapauksessa maito, joka on nestemäinen aine, on helppa ruokaa, jota lapsikin pystyy ja osaa syödä.

Kuten yllä olevasta matteuksen paikasta näemme, hengellinen ravinto on muodoltaan sanoja. Itse ymmärrän tämän sekä puheena että tekstinä, eli kuultuna ja luettuna sanana. Jos verrataan hengellistä syöntiä fyysiseen syömistapahtumaketjuun, niin huomataan muutamia yhtäläisyyksiä. Kaikki ei ihan suoraan mun mielestä mene samalla kaavalla mutta katsotaas... Pureskelutapahtumana hengellisen ravinnon kohdalla pitäisin sitä, kun me kuullaan sanaa tai luetaan sitä. Siinä vaiheessa me vastaanotetaan se ensimmäisen kerran meidän mieleen ja sen käsittely alkaa. Samalla tavoin jos fyysisen ruoan sulaminen alkaa suussa, niin hengellisen ravinnon 'sulaminen' alkaa ajatuksissa. Tässä kohtaa tosin asiat saattaa alkaa mennä eri tavalla kuin fyysisen ruoan kohdalla. Täytyy muistaa että ihmisessä on ruumiin lisäksi myös sielu ja henki. Seuraava vaihe on ruoan sulatus, joka fyysisellä tasolla tapahtuu vatsassa ja joka ei ole enää tietoista toimintaa. Samalla tavoin hengellisen ravinnon täytyy myös sulaa, mutta sen sulatuspaikasta olen hieman epävarma.  Toisaalta aika loogiselta vaikuttais se vaihtoehto, että hengellinen ravinto sulaa hengen alueella, joka hyvinkin on sellaista aluetta, missä ei oma tahto tai ajatukset vaikuta. Täytyy siis sanoa etten voi varmaksi sanoa, missä hengellinen ravinto sulatetaan, mutta kuvittelisin sen tapahtuvan ihmisen hengen alueella. Jääköön ihmisen hengellisen mahan todellinen sijainti meiltä siis salaisuudeksi. (Sivuhuomautus: Itse joudun palaamaan ajattelemaan 'hengellistä ruokaa' eli kuultua tai luettua sanaa ihan tietoisen ajattelun tasolle useaan kertaan, joten varmaan minä olen hengellinen märehtijä :D )

Oli miten oli, hengellisen ravinnon sulatuksen seurauksena saadaan hengellistä energiaa eli ns. VIRTAA niinkuin täällä kuopiossa on tapana sanoa :). Tämä 'virta' pitää meidät hengellisesti virkeänä ja elossa. Nyt aletaan päästä asian ytimeen. Mutta vielä on tehtävä yksi huomautus. Samalla tavoin fyysisellä kuin hengellisellä puolella on mahdollista laiminlyödä tätä tasapainoista syömistä. Samalla tavoin on mahdollista saada hengellinen yliannostus tai ns. syödä ylen, vaikka sitä onkin mun mielestä hengellisellä puolella aika hankala tehdä. Sillon on hyvä vetäytyä muualle, kun tietää saaneensa liikaa. Ja toisena ojana aliravitsemus, jonka seurauksena samat kuin fyysisellä puolella; väsymys, uupumus, ehkä nälän tunnetta, ja lopulta kuolema.

Vielä tuli mieleen toinen huomautus. Samoin kuin fyysisesti niin myös hengellisesti on tärkeää suodattaa sitä, MITÄ syödään tai MISTÄ syödään. Kyllä karkkia on ihan luvallista syödä mutta yliannostus saatta aiheuttaa reikiä hampaisiin ja pahan olon. Ja on olemassa sellasia myrkkyjä joita ei kannata suuhun työntää. Tai jos sen tekee niin pahimmassa tapauksessa se tietysti saattaa aiheuttaa kuoleman. Sovellukset hengelliselle puolelle on ihan samat. Esimerkkinä jokin tietty hyvä ja lohduttava Raamatun paikka voi silloin tällöin tehdä erittäin hyvää ja olla tosi tarpeeseen, mutta pelkkä siihen tuudittautuminen ja vain sen jakeen lukeminen ei oo tietenkään mikään tarkotus. Kyllä Raamattua on hyvä lukee ihan järjestyksessä ja tasapuolisesti joka puolelta että saadaan Jumalan antama koko paketti haltuun. Ja samoin esim. mustan raamatun lukeminen tai muiden harhaoppien sisään imeminen on uskovalle silkkaa myrkkyä.

Nyt tuli kyllä extra-syvällistä pohdintaa ja paksuja ajatuksia. En tiedä osasinko tuoda kaikkee sillä tavalla esille kun oon ymmärtäny enkä tiiä oliko tässä vielä kaikki mutta kyllä oli hieno vastaanottaa Jumalalta nämä ajatukset. Kantsii ainakin huomata se, et syöminen on tärkeetä. Sekä fyysisesti että hengellisesti. Elävä Sana on meidän jokapäiväinen leipä ja Herralta meidän pitää syömistä ja pureskeltavaa pyytää. Ja ei kannata siis jäädä pelkän 'lapsen' tasolle, joka ei osaa muuta nauttia kun maitoo. Maitokin on tärkeetä mutta sen lisäks on hyvä syödä leipää.

Pureskelkaa :)

PS. Muistakaa spurgeonin tekstit vasemmalta. Lista kasvaa.