Konkretiaa!

Melkein voisin kohta ottaa pysyväksi tavaksi aloittaa kirjaelmani tällä samalla voivottelulla: taas on kulunut liian kauan siitä kun viimeksi istuin alas ja tyhjensin mieleni ”paperille”. Syytkin (tai tekosyytkin) on aikalailla samat. Olen ollut viimeisen kuukauden extra kiireinen. Tein minä sentään yöt ja päivät töitä ja siinä välissä myös pikkusen nukuin. Ehdin jo jossain välissä ottaa lapulle ylös ajatuksen alkuja mutta ne on kiireessä jo ehtinyt haihtua muualle. Nyt on kuitenkin hyvä hetki tyhjentää tämän hetken ajatussaldo.

Kävin (tai käytiin) ennen kiireiden alkua kesäjuhlilla pyörähtämässä ja sieltä tarttui kassillinen uusia kirjoja mukaan. En voinut vastustaa kiusausta kun niin hyviä tarjouksia oli J Entisiäkään ole ehtinyt vielä alta lukemaan mutta en antanut sen haitata. En ole ollenkaan pettynyt lankeamiseeni, koska tuohon kirjajoukkoon mahtuu ainakin yksi helmi, josta olisi voinut yksinäänkin maksaa koko kirjakasan hinnan. Ja se kirja on C.O. Roseniuksen Elämän leipää. Sisältää vuoden jokaiselle päivälle lyhyehkön parin sivun hartaustekstin. Sen lukeminen piti aloittaa hetimmiten kun ensimmäisen päivän tekstin sai kokonaan luettua.

Yksi aamu tässä luin taas ko. päivän tekstin ja siihen liittyvä Raamatun paikka löytyy Kol. 2:6. ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä.” Tekstissä Rosenius antaa mm. muutamia esimerkkejä lihan kuolettamisesta ja oikean pyhyyden harjoittamisesta. Näiden esimerkkien jälkeen hän sanoo: ”Katso tässä uskon harjoitusta. Tällä tavoin sinä tiedät Jumalan omasta käskystä, mitä oikea pyhyys on, eikä sinun tarvitse tehdä epävarmoja tekoja, elää mielikuvituksessa ja tavoitella pyhyyttä, josta ei edes itsekään tiedä, millaista se on.”

Koko tekstin luettuani en oikein tiedä tai muista mitä kaikkea ajattelin. Kävelin aikalailla suoraan kirjahyllylle ja otin sieltä jatko-osan Jerry Bridgesin kirjaan Pursuit of Holiness, Pyhyyden tavoittelu. Jatko-osa tuohon kirjaan on nimeltään Practice of Godliness, Jumaluuden harjoittaminen. Luin saman päivän aikana hyvän osan tuosta kirjasta ja pyhyyden alueen tutkimukseni eteni taas hieman.

Kirjassaan Jerry on sitä mieltä, että Jumaluuden harjoitukseen liittyy kaksi eri osa-aluetta (kerrottu kirjassa hieman eri tavoin kuin tässä mutta ajatus sama): Oleminen ja tekeminen. Se mitä olet, määrittää mitä teet ja se mitä teet, määrittää mitä olet. Tämän olemisen perusta on minun ja Jumalan välinen suhde, josta tulisi ikään kuin kummuta kaikki se, mitä teen (ja millainen olen, Gal. 5:22). Tämän kaiken avaaminen kattavammin tässä olisi jonkin verran liikaa. Täytyy kehoittaa lukijaa taas katsomaan näitä kirjoja itse jos vain mahdollisuuksia siihen on.

Bridgesiä ja Roseniusta lukiessa olen kuitenkin saanut eteeni uuden haasteen, jonka voisin myös heittää sinulle: Jos tahdon olla pyhä ja/tai harjoittaa pyhyyttä, minun tulisi tehdä pyhiä ja hyviä asioita ja omata Jumalan omille ominaisia piirteitä (Gal. 5:22). Ja jos tahdon tehdä ja olla kaikkea tätä, minun on oltava Jumalani kanssa ja muututtava Häntä katsellessani (2. Kor. 3:18). Muutoin kaikki tekemiseni ja olemiseni on raskasta ”lain” suorittamista, kun sen tulisi olla keveää, soveliasta (Matt. 11:29-30). Ja kaikki tämä tietysti rukoillen ja anoen että kaikki tapahtuisi Pyhän Hengen johdossa oikeassa ja sopivassa järjestyksessä.

Pyhyys on jotakin konkreettista. Näkyvää. Ei ”mielikuvituksessa elämistä”. Minun täytyy olla Luojani kanssa.