Pohjaa pyhitykselle

Nyt olen siinä onnellisessa asemassa, jossa soisi olevan useamminkin: että on pakko kirjoittaa. Koululukemisia odottaa kasa enkä ole saanut niitä luettua nyt pitkään aikaan vaikka pitäis (kohta loppuu aika kesken), mutta kirjoittamispakkoa koen niin harvoin että täytyy käyttää tilaisuus hyväksi. Oikeastaan kirjoiteltavia asioita olisi muutamia mutta yritän ympätä kaiken samaan läjään.

Olen palannut takaisin pyhyyden äärelle. Miettinyt sitä ja lukenut siitä ja yrittänyt saada siitä jotain tolkkua. Kaivelin aiemmin mainitsemani Bridgesin kirjan taas hyllystä, mutta aloitinkin lukemaan erästä toista aihetta käsittelevää kirjaa: Holiness: Its Nature, Hindrances, Difficulties and Roots (Pyhyys: Sen luonto, esteet, vaikeudet ja juuret). Kirjoittanut J.C. Ryle. Olen päässyt kirjaa vasta pari kolme lukua eteenpäin ja luin sitä viimeksi alkuviikosta, mutta olen bongannut jo joitain hyviä asioita, joita voisin sieltä jakaa :)

Nyt aloittamani kirja ja aiemmin pariin otteeseen lukemani Bridgesin kirja Pursuit of Holiness eroavat toisistaan siten, että aiempi kirja kertoi yksinkertaisesti, että pyhityksen prosessissa Jumalalla ja ihmisellä on omat osansa (ja noita osia käytiin tietty joltain osin läpi) mutta jälkimmäisessä kirjassa noita eroja oli listattu mielestäni tarkemmin ylös. Rylen kirja on ainakin tähän mennessä puhunut jotain pyhityksen (sanctification) ja oikeutuksen (justification) eroista ja jos asian haluaa hyvin karkeasti jakaa kahteen, niin oikeutus on jotain, jonka Jumala saa meissä aikaan ja jossa meidän osamme on hyvin hyvin pieni, kun taas pyhitys on jotain, missä meidän osamme on vastaavasti suurempi. "Oikeutus" sanaa ei mielestäni löydy suomenkielisestä Raamatusta samoin, kuin se löytyy englanninkielisistä versioista, eikä oikeutuksesta puhuta suomen seurakunnissa mielestäni samassa mittakaavassa kuin rapakon toisella puolella, mutta itse ymmärrän "oikeutuksella" tarkoitettavan Jeesuksen tekemää sovitustyötä, jonka perusteella Jeesukseen uskovilla on Raamatun mukaan "voima tulla Jumalan lapsiksi" Joh. 1:12. Voin olla väärässä ja asian käsitteleminen vie sivuraiteelle, joten takaisin ytimeen.

Oikeutuksella ja pyhityksellä on Rylen mukaan jotain samanlaisia piirteitä, mutta haluan tässä keskittyä lähinnä niiden eroihin, jotta päästään itse pyhyyteen käsiksi. Tässä muutamia:

(a) Oikeutus on tai sillä tarkoitetaan ihmisen pitämistä vanhurskaana toisen henkilön (eli Jeesuksen Kristuksen) tekojen perusteella. Pyhitys on jotain, mikä tekee ihmisestä sisäisesti vanhurskaan, vaikka se tapahtuisikin vain hataralla tasolla.

(b) Se vanhurskaus, jonka me saamme oikeutuksen perusteella ei ole meidän omaa, vaan meidän Sovittajamme täydellistä vanhurskautta, jonka me saamme osaksemme uskon kautta. Se vanhurskaus, jonka me saamme pyhityksen kautta on meidän omaa, välillistä, Pyhän Hengen aikaan saamaa ja meihin tuomaa vanhurskautta, johon sekoittuu paljon epävarmuutta ja epätäydellisyyttä.

(c) Oikeutuksessa meidän omilla teoillamme ei ole lainkaan sijaa; tarvitaan vain yksinkertaista uskoa Kristukseen. Pyhityksessä omilla teoillamme on suuri merkitys ja Jumala pyytääkin meitä taistelemaan, valvomaan, rukoilemaan, olemaan sinnikkäitä, kärsimään kipuja ja tekemään työtä.

Lopuista kohdista voin referoida, että oikeutus on täydellinen ja loppuun saatettu työ, johon/josta ei voi lisätä/poistaa mitään, jolla on erityinen yhteys persoonallisuuteemme ja joka on Jumalan meihin kohdistama teko, jota on vaikea havainnoida ihmissilmin. Vastaavasti pyhitys on keskeneräinen ja jatkuvasti kehittyvä työ, joka valmistuu vasta päästyämme perille, sillä on erityinen yhteys luontoomme ja sen päämäärä on sydämemme moraaliarvojen puhdistaminen. Pyhitys on Jumalan työtä meissä eivätkä sen vaikutukset voi jäädä ihmissilmiltä näkemättä.

Tässä oikeastaan vasta pohja sille, mistä piti puhua. Ja koska tälle perustan luomiselle kului jo näin suuri palstatila, joudun kirjoittamaan omalle pohdinnalle toisen tekstin. Eli...