Erilainen keskiviikko

Mun elämässä on harvoin tämmösiä keskiviikkoiltoja. Itseasiassa oli ainut laatuaan tähän mennessä. Niinpä se on välittömästi ja tuoreeltaan kirjattava lokikirjaan.

Istuin 8-16:45 koulussa ja ajoin sieltä suoraan kirkolle varkkipalaveriin. Ennen sen alkua ehdin huitaista kahvit ja thai-box-riisi-kana-sekoituksen, jotka isä oli kirkolle varannut. Palaveerattiin lyhykäisesti 30 minuutissa kun illan rukouskokous alkoi jo klo 18. Polvijärven Veijo Piipponen ja Aulikki Hartikainen ryhmänsä kanssa oli pitämässä kokousta. Menin hieman myöhässä istumaan parvelle kun näytti ettei kokouksessa ole montaa tuttua ja vakiopaikatkin oli varattu...

En ehtinyt kovin pitkään istua kun parven ovi käy ja parrakas, silmälasipäinen, pitkä ja ~30 paikeilla oleva mies astuu sisään ja haahuilee oman aikansa parvella. Tunnistan miehen Polvijärven porukkaan kuuluvaksi tyypiksi. Kohta mies tulee viereen istumaan ja kysyy puhunko englantia. Vastaan, että puhun ja hän kertoo nimekseen Michael. Hän pyytää voisinko tulkata hänelle, kun hän ei niin hyvin ymmärrä suomen kieltä. Ja siinä sitten hieman yllättyneenä alan muistella englannin kielen sanastoa ja hiljaa pääsen saarnamiehen vauhtiin mukaan.

Laulujen aikaan hän pyytää saada soittaa puhelun puhelimestani ja käy hoitamassa asian. Hetken päästä hän palaa ja pyytää lähtisinkö hänen kanssaan käymään mäen alla olevalla huoltoasemalla. Suostun, ja lähdemme takkien hakemisen jälkeen rastaantien teboilille. Matkalla hän kehuu tulkkaustani erinomaiseksi, kertoo tavanneensa suomesta kotoisin olevan vaimonsa Israelissa ja olleensa siellä hiljattain 6vko (on tällä hetkellä aiempien muistikuvieni mukaan Polvijärvellä jonkinlaisessa harjoittelussa ilmeisesti Polvijärven vapiksella), sekä muita yksityiskohtia näihin liittyen.

Pääsemme pian teboilille ja kysyn, mitä varten tänne tultiin. Hän kertoo, että hän etsii äidilleen lahjaksi jotain suomalaista - mahdollisesti lakritsi tai lakka teetä. Tarkistamme teevalikoiman ja toteamme, ettei tarvittavaa laatua ole. Samassa hän keskeyttää auton öljyjä tutkivan nuoren miehen ja tuikkaa tälle taskustaan kotikutoisen traktaatin käteen. "Do you speak english?" - ja loput tulkaten: "Tässä on sulle vähän lukemista. Se kertoo Jumalasta." Mies tyrkkää lapun takaisin ja sanoo olevansa ateisti. Michael ei säikähdä liikaa ja jatkaa juttua miehen kanssa hieman. Muutaman sanasen sanottuaan toinen mies jää vaiti ja tutkii öljypurkkiaan. "Ehkä sä muutat joskus mielesi" Michael lopettaa ja lähdemme hiljalleen takaisin kirkolle.

Matkalla hän kertoo vihjailevasta äidistään, joka odottaa aina tuliaisia ja joka lähes pahastuu, jos ei hänelle tuoda mitään. Samalla hän puhelee jotain äskeisestä tilanteesta ja ateisteista yms. ja mieleeni muistui 180movie ja hänkin tiesi sen. Hän kertoi joutuneensa USA:ssa vankilaan julistettuaan evankeliumia aborttiklinikalla. Mennessämme hän kaivaa taas traktaatin ja ojentaa sen vastaan tulevalle miehelle, joka ottaa sen vastaan ja kiittää. Kohta olemme taas kirkolla.

Naulakoille saavuttuamme hän ehdottaa, että rukoilisimme. Suostun ilomielin ja hän tarkentaa, että hän haluaisi rukoilla puolestani. Siinä eteisessä sen kauemmin miettimättä hän laskee kätensä olkapäälleni ja rukoilemme. Hän rukoilee mm. rohkeutta minulle olla Jeesuksen todistaja. Muistamme myös yläkerran kokousta, hänen vanhempiaan jne. Lopetamme rukouksen ja menemme vielä hetkeksi parvelle.

Kohta Michaelin täytyy lähteä rukouspalvelua pitämään ja lähtiessään hän kaivaa taskustaan loput traktaatit ja tyrkkää ne kouraani. Hän sanoo että voin laittaa niitä vaikka joihinkin postilaatikoihin. Vielä lähtiessään hän muistuttaa: "Ole rohkea, bro. Jeesus antaa sinulle rohkeutta." Jään istumaan penkkiin ja mietin, että olipa aito ja rohkea Jeesuksen oma! Miten helposti ja arkisesti Jeesuksesta kertominen kävi ja miten luonnollista oli rukoilla sen kummemmin katsomatta aikaa tai paikkaa!

Eipä ole ennen näin konkreettista rukouskokousta ollut... Normaalisti kokouksessa istutaan kiltisti penkissä ja rukoillaan palavasti ja hartaasti ja lähdetään sitten aikanaan kotiin ja se on siis ihan oikein! Nyt oli vuoro olla etulinjassa ja kyllä musta tuntui hyvältä! Herralla oli melkoinen positiivinen yllätys varattuna mua varten täksi illaksi ja OI minä toivon että saisin rohkeutta todistaa samalla lailla! Tämä on sitä toisten sytyttämistä, josta Chambers puhuu (kts. edellinen teksti).

Läksin pyöräillen kotiin ja 4. kerrokseen hissillä kavutessani kaivoin taskusta traktaatit ja tyrkin ne lähimpien naapureitteni postilaatikoihin...