Pyhyyden tavoittelu, Osa2

Moro. Tämän tekstin kirjoittaminen ei ole millään lailla suunniteltu teko, vaan spontaani yritys jatkaa siitä, mihin viimeksi jäin muistamatta sitä minne viimeksi jäin. Kirjoituspuuhat muistuu aina välillä mieleen mutta ei ole tullut sellaista hetkeä, milloin olisi voinut keskittyä siihen niin, että olisi saanut jotain aikaan. Nytkin pitäisi olla pakkailemassa tavaroita kasaan kun huomenna muutetaan tai vaihtoehtoisesti kirjoittamassa huomenna palautettavaa koulutyötä. Koulutyö jää kuitenkin varmasti kesken vaikka kirjoittaisinkin sitä vielä tänään, joten en jaksa enää vaivautua. Numero on kurssista jo muutenkin tulossa niin whåt evör. Fysiikan viimeiset tehtävätkään eivät ehtineet ihan valmiiksi asti ennen palautuspäivää ja niistä odottelenkin vähän 0:aa. Pakkaushommat tod. näk. ehtii tehdä vielä sen verta valmiiksi että saa huomenna roudata isoimmat kamat.

Nyt sitten asiaan. Pyhyyden tavoittelu jäi kuin jäikin pidemmäksi aikaa mieleen pyörimään. Ja se on hyvä asia. Pyhyyteen pääseminen kun ei ole (välttämättä) niin nopeasti tapahtuvaa. Olen tässä kuluneina aikoina lukenut edellisessä kirjoitelmassa mainitsemani kirjan toiseen kertaan ja voipa olla, että muutamien aikojen jälkeen täytyy lukea se taas. Muille omistamilleni kirjoille (pois lukien Raamattu) ei vastaavaa ole sattunut.

Kirjasta on jäänyt mielen sopukoihin muutama asia, joihin olen erityisesti kiinnittänyt huomiota omassa elämässäni. Ensimmäinen asia on Raamatun sanan päivittäinen lukeminen ja ei pelkästään lukeminen, vaan sen "mietiskely" (meditation). Vaihdoin Raamatunlukurytmini päinvastaiseen edelliseen verrattuna, eli luen aamulla "virkeämpänä" uutta- ja illalla vanhaa testamenttia. Aloin myös lukea sananlaskuja joka aamu luvun verran eteenpäin. Ei sinänsä välttämättä niin merkittävä muutos, mutta halusin silti alkaa keskittyä vaihteeksi uuteen testamenttiin enemmän. Ennen tuli keskityttyä enemmän vanhaan testamenttiin. Samalla kun tein tämmöisen keikauksen noiden lukemisten suhteen, aloin muutenkin käyttää aivojani hieman enemmän siihen, mitä luen ja mitä sanottavaa niillä lukemillani teksteillä on. Usein (tai vähintään silloin tällöin) Raamatunkin lukeminen tuntuu enemmän vain pelkästään eteenpäin lukemiselta, kuin itse sanomaan syvällisemmällä tavalla keskittymiseltä. Jospa oppisin lukemaan Raamattua koko ajan "hereillä"....

Toinen asia, jonka olen kirjan sanoman pohjalta omalla kohdallani huomannut todeksi liittyy roomalaiskirjeen 7. lukuun. Luvun tähän liittyvänä ajatuksena on kirjoittajan sanojen mukaan "synnin kanssa kamppailu." Siihen liittyy kirjassa ollut hieno kuva, jonka nopeasti kyhäsin paintilla ja suomensin :)

Kuva on aika pieni, mutta jospa siitä selvän saa. Kyseessä on siis prosessi, jossa ko. henkilön tietämys Jumalan pyhyydestä kasvaa. Samassa prosessissa henkilön pyhyyden harjoitus myös kasvaa, mutta ei samassa vauhdissa. Kirjoittajan sanojen mukaan: "Totuus on, että mitä enemmän me näemme Jumalan pyhyyttä ja Hänen lakinsa avautuu meille Hänen sanansa kautta, sitä enemmän me huomaamme, kuinka kauas me siitä jäämme." - "Samaa tahtia kuin me kasvamme Jumalan pyhyyden tuntemuksessa, näyttää sille, että kuilu pyhyyden tuntemuksen ja pyhyyden harjoittamisen välillä vain kasvaa, vaikka edistymme myös pyhyyden harjoittamisessa."

Katalaa. Vaikka tuntuukin sille, että olen osannut ottaa edes pienen askeleen oikeaan suuntaan niin silti tuntuu samaan aikaan myös sille, että jään vain kauemmaksi siitä, mihin olisi tarkoitus joskus päästä. Ehkä se käy tuosta kuvasta ilmi... Olo on sen tähden näihin asioihin liittyen aika tukala. Mielestäni vaikeampi kuin ennen moisen "pyhyys projektin" alkua. En puhu näitä sillä, että muka voisin minkäänlaista asemaa tai pyhyyden statusta omilla töilläni ja teoillani saavuttaa. Koska en voi. Ei kukaan ihminen voi. Mutta jokaisella ihmisellä on tässä prosessissa oma vastuualue, joka ei kuulu Jumalan vaan ihmisen hoidettavaksi. Siitä ehkä seuraavassa osassa enemmän :) Mutta olipa tukalaa tai ei, niin ei tästä voi muuta kuin jatkaa eteenpäin ja toivoa,  että kerran joskus vielä osaan elää.